Humanitaariset vaikutukset

Suurin osa tietämyksestämme ydinaseiden vaikutuksesta perustuvat Hiroshiman ja Nagasakin pommitusten kokemuksiin. Yhdysvallat pudotti elokuun 6. päivän aamuna klo 8.16 vuonna 1945 atomipommin, joka räjähti 550 metrin korkeudessa. Pommin teho oli 13 kilotonnia. Kolme päivää myöhemmin, 9.8. pudotettiin toinen, 21 kTn pommi Nagasakiin. Välittömästi räjähdysten jälkeen tulipallon lämpötila oli yli miljoona astetta ja suurin tuho tapahtui kuumuuden ja painevaikutuksen seurauksena.

Kansainvälisen Punaisen Ristin komitea on julkaissut erinomaisen videon ydinaseen vaikutuksesta nykyaikaisessa kaupungissa.

Hiroshiman pommi tappoi välittömästi 75 000 ihmistä ja kaupungista tuhoutui 90 %. Paineaalto aiheutti tuhoa kilometrien päässä episentrumista (räjähdyskohta maasta laskettuna), ja tulimyrskyt levisivät laajalle. Kattotiilet sulivat vielä 500 metrin päässä, ja kaikki palava materiaali – myös ihmiset – höyrystyivät ilmaan. Alle kahden kilometrin etäisyydellä suojattomina olleet saivat niin vakavia palovammoja, että kuolivat lähipäivinä ja viikkoina. Paineaalto kaatoi taloja vielä 3,5 kilometrin päässä, jolloin ihmisiä kuoli ja vammautui kaatuvien ja lentävien esineiden alle.

Räjähdyksessä syntynyt tulipallo oli myös niin kirkas, että sitä suoraan katsoessa se saattoi vaurioittaa retinaa pysyvästi ja aiheuttaa sokeuden.

Räjähdys- ja palovaikutusten jälkeen seurasi säteilysairaus. Tätä ei tietenkään aluksi ymmärretty, mutta se tuli nopeasti tutuksi alueen henkiin jääneille. Voimakas radioaktiivinen säteily tuhosi erityisesti suoliston, ihon ja luuytimen nopeasti jakautuvia soluja. Seurauksena oli verinen hallitsematon ripuli, ihovauriot ja hiustenlähtö sekä luuydinvaurion seurauksena vähän hitaammin tulevat anemia ja valkosolukato ja siten vastustuskyvyn menetys infektioille. Säteilysairaus johtaa hoitamattomana nopeasti kuolemaan. Hiroshimassa alle kilometrin etäisyydellä katveessakin olleista, räjähdyksessä henkiin jääneistä kuoli yli 90 % ja 1,5 kilometrin etäisyydellä olleistakin yli puolet.

Säteily aiheutti myös vaikeita sikiövaurioita. Erityisesti raskauden alkuvaiheessa säteilyä saaneiden naisten lapsilla esiintyi epämuodostumia, oppimisvaikeuksia ja kehitysvammaisuutta.

Kaiken kaikkiaan vuoden 1945 loppuun mennessä hiroshimalaisia oli kuollut 140 000 ja Nagasakissakin 87 000.

Tällaisessa inhimillisessä katastrofissa ei terveydenhuoltojärjestelmä voi tehdä mitään. Ydinhyökkäykseen ei voi mitenkään varautua. Hiroshimassa 16:sta sairaalarakennuksesta tuhoutui 14; 298 lääkäristä kuoli 270 ja 1780 hoitajasta 1654.

Radioaktiivinen säteily lisää myös syöpäriskiä, ja henkiin jääneiden atomipommin uhrien – hibakushien – kohdalla tämä lisääntynyt syöpäriski on jatkunut läpi elämän. Syövän kehittyminen kestää yleensä vuosia ja vuosikymmeniä. Syöpäriski on selkeästi yhteydessä saadun säteilyn määrään. Kokonaisuudessa henkiin jääneiden hiroshimalaisten syöpäriskin on todettu olevan 10 % suurempi kuin muun väestön, mutta lähempänä episentrumia olleilla riski on lisääntynyt jopa 44 %. Alkuun lisääntyivät leukemia (erityisesti lapsilla), sitten suolistosyövät ja viimeksi maksasyöpä.

Säteily voi myös aiheuttaa muutoksia ihmisen perimässä, mutta Hiroshiman ja Nagasakin uhrien myöhemmin syntyneillä lapsilla ei ole todettu lisääntynyttä riskiä perinnöllisiin sairauksiin.