Ydinaseet
|
Tällä sivulla kerrotaan ydinaseista ja niiden vaikutuksista.
Ydinaseet ovat joukkotuhoaseista voimakkaimmat. Niiden teho perustuu ydinten ketjureaktioissa vapautuvaan energiaan, joko raskaiden ydinten fissiossa tai keveiden ydinten fuusiossa. Jos merkittävä osa aseen räjähdysvoimasta aikaansaadaan fuusioreaktioilla, puhutaan vetypommista. Fuusioreaktion aloittamiseksi tarvitaan aina fissioräjähdys. Fissiilinen materiaali on siis ydinaseen välttämätön osa. Soveltuvat fissiiliset materiaalit ovat uraanin isotoopit U235 ja U233 sekä plutoniumin isotoopit Pu239 ja Pu240. U235 esiintyy luonnon uraanissa 0,7 %:n pitoisuudella. Pommia varten sitä on rikastettava vähintään 80 %:n pitoisuuteen. U233 valmistetaan ydinreaktorissa säteilyttämällä toriumin isotooppia Th232, plutoniumia taas säteilyttämällä uraanin tavallisinta isotooppia U238. Jokainen ydinvoimala on siis samalla fissiilistä materiaalia, siis ydinasemateriaalia, valmisteleva tehdas. Nyrkkisääntönä pätee, että samalla kun ydinreaktorissa on tuotettu 1 MW / päivä termistä energiaa, on syntynyt 1 g plutoniumia. Näin ollen esim. Suomen ydinvoimalat Loviisa 1 ja 2 sekä Olkiluoto 1 ja 2 tuottavat täydellä teholla käydessään yhteensä noin 8 kg plutoniumia päivässä. Riittävä määrä plutoniumia yhteen ydinpommiin on 6–7 kg.
Räjähdysvoimakkuus mitataan kilotonneissa, 1 kilotonni (kt) vastaa tuhannen tonnin korkealaatuisen kemiallisen räjähteen TNT edustamaa räjähdysvoimaa. Nykyisten ydinaseiden voimakkuudet vaihtelevat kilotonnin murto-osasta muutamaan tuhanteen kilotonniin (1000 kt = 1 Mt). Hiroshimassa räjäytetyn pommin voimakkuus oli noin 15 kt, Nagasakin pommin noin 20 kt.
Maailmassa on tänään yhteensä noin 14 000 ydinasetta. Ydinasevaltioita on yhdeksän: Yhdysvallat, Venäjä, Ranska, Kiina, Iso-Britannia, Israel, Intia, Pakistan ja Pohjois-Korea.
Yhdysvallat ja Venäjä yhdessä pitävät hallussaan hieman yli 90 % kaikista ydinaseista. Amerikkalainen järjestö Federation of American Scientists laatii säännönmukaisesti katsauksia eri maiden ydinasevarantoihin.