Kaksoisstandardit ja sievistelevä realismi ei ilmene missään niin selvästi kuin suhteessa Israeliin ja sen ydinasepolitiikkaan. Lähi-idän ainoa ydinasevaltio saa rauhassa toteuttaa kansanmurhaa Gazassa ja pommittaa suvereenia valtiota. Ei puhettakaan taloudellista pakotteista tai asekaupan lopettamisesta. Hädin tuskin kuuluu vaimeita toiveita palestiinalaisten tuhoamisen lopettamisesta, ja Iranin pommittamiselle jopa hurrataan.
Miten on mahdollista, ettei Israelin, ja sittemmin Yhdysvaltojen, täysin kansainvälisen oikeuden ja YK:n peruskirjan vastaista hyökkäystä suvereeniin maahan – Iraniin – tuomita eikä edes myönnetä laittomaksi. Kyse ei todellakaan ole ennalta ehkäisevästä puolustuksellisesta iskusta vaan Netanjahun ja myös Trumpin sisäpoliittisista keinoista esiintyä vahvana ja siirtää huomio pois muista ongelmista.
En tietenkään tue Iranin nykyistä hallintoa, joka on autoritaarinen, julma ja misogyyninen. Hallinnon vaihtuminen Teheranissa olisi toki tervetullut, mutta sen pitää lähteä sisältäpäin, iranilaisten toiminnasta, ei ulkoa pommittamalla. Sotatoimista seuraa paitsi tuhoa ja kuolemaa, myös ja nimenomaan ihmisten asettuminen maansa ja hallintonsa tueksi. Sitä paitsi jos Iranin hallinto nyt kaatuisi, olisi seurauksena pääosin kaaosta ja väkivaltaa. Tätä yrittäviltä on syytä kysyä, miten meni niin kuin omasta mielestä Irakissa, Libyassa ja Afganistanissa. Laulun sanoin: ”When will they ever learn?”
Iranin on pitkään epäilty kehittävän omaa ydinasetta, ja erityisesti Israel on pitänyt tätä uhkakuvaa yllä vuosikaudet. Ydinaseet ovat kauhistuttavia aseita, eikä niitä todellakaan pitäisi olla kenelläkään. Kymmenen vuotta sitten Iran hyväksyi JCPOA-sopimuksen, ns. Iran-diilin. Sen mukaa Iran ei rikasta uraania ydinasekelpoiseksi saakka ja suostuu IAEA:n tarkastuksiin, myös ennalta ilmoittamattomiin. Iran kuuluu myös ydinsulkusopimukseen (NPT), eli se on virallisesti sitoutunut olemaan hankkimatta ydinasetta. Trump veti Yhdysvallat yksipuolisesti pois JCPOA-sopimuksesta vuonna 2018, eikä ole onnistunut neuvottelemaan uutta.
On ilmeistä, että Iran on viime aikoina rikastanut uraania yli ydinvoiman käytön tarpeiden, joskaan ei vielä ydinasetasoiseksi. On edelleen epäselvää, miten selkeästi Iran on ollut rakentamassa ydinasetta, ja kuinka pitkällä se on tässä. Tiedusteluviranomaisten näkemykset eroavat toisistaan. Iran itse kiistää tämän ja on sanonut olevansa valmis neuvotteluihin ydinohjelmastaan. Mutta miten valtion johto voi neuvotella mistään sopimuksista, jos toinen osapuoli ajaa samanaikaisesti hallituksen vaihdosta!
On vaikea kuvitella, että pommittamalla Iranin ydintutkimuslaitoksia ja Teherania maan motiivi hankkia ydinase jotenkin heikkenisi. Uusimpien tietojen mukaan ydinlaitoksen tuhoutuminen ei myöskään ole mitenkään selvää. Lähi-idän turvallisuudesta ja ydinaseiden kehittämisestä puhuttaessa perspektiivi on joka tapauksessa vuosissa eikä viikoissa.
Ainoastaan neuvottelemalla ja kansainvälisillä sopimuksilla voidaan saada aikaan pitkäkestoisia tuloksia, ei pommittamalla ja tuhoamalla.
Lisäksi tilanteen tekopyhyys ydinaseiden osalta on täysin sietämätöntä. Israel ei kuulu ydinsulkusopimukseen ja sillä on ollut oma ydinase luultavasti jo 60-luvulta, vaikka se ei sitä suoraan myönnäkään. Miten ihmeessä suurin osa maailman ja Suomenkin poliitikoista hyväksyy Israelin ydinaseen, mutta kannustaa sitä ja Yhdysvaltoja Iranin ydinaseohjelman tuhoamisessa?
Ydinsulkusopimus solmittiin vuonna 1970. Sen tunnustus viiden maan (Iso-Britannia, Kiina, Ranska, Venäjä, Yhdysvallat) ydinaseille oli tarkoitettu väliaikaiseksi, ja sopimus edellyttää näiltä mailta ydinaseriisuntaa. Muut maat puolestaan sitoutuivat olemaan hankkimatta ydinaseita. Tämän jälkeen ovat Israelin lisäksi Intia, Pakistan ja Pohjois-Korea hankkineet omia ydinaseita.
Ydinaseriisunta ei ole edennyt kymmeniin vuosiin, ja suurin osa ydinasevaltioista kasvattaa ja modernisoi arsenaalejaan. Ydinpelote eli deterrenssi on kuitenkin kiikkerä rakennelma, joka perustuu luottamukseen päättäjien rationaalisuudesta ja siihen, ettei teknisiä tai inhimillisiä virheitä tapahdu. Jos deterrenssi pettää, tappaa ydinsodasta seuraava ydintalvi miljardeja ihmisiä nälkään.
On aika vaatia yleistä ydinaseriisuntaa, joka koskee tasapuolisesti kaikkia maita. Ei ole olemassa vastuullista ydinaseiden hallussapitoa. Ydinaseriisunta tulee tietenkin tehdä tasapuolisesti, neuvotellen ja kaikkien turvallisuushuolet huomioiden.
Vuonna 2021 voimaan tullut ydinasekieltosopimus antaa tähän parhaat mahdollisuudet. Se kieltää ydinaseiden suunnittelun, rahoittamisen, valmistamisen, hallussapidon, niillä uhkaamisen ja niiden käytön. Sen on allekirjoittanut jo lähes sata valtiota. Suomikin voisi allekirjoittaa tämän sopimuksen sen sijaan, että peesaa kahden ydinasevaltion Israelin ja Yhdysvaltojen laittomia, tekopyhiä ja vaarallisia sotatoimia Lähi-idässä.
Kaikista ydinaseista on päästävä eroon, ennen kuin ne tuhoavat meidät kaikki.
Teksti: Kati Juva
ICAN (international Campaign to Abolish Nuclear Weapons) Finland, koordinaattori
IPPNW (International Physicians for the Prevention of Nuclear War) co-presidentti
Kuva: Wikimedia Commons/ U.S. Air Force 148FW by Master Sgt. Matthew Plew. Yhdysvaltalainen pommikone.