NuclearCafé: Ovatko atomit vaarallisia?

Tiistaina 15.11.2022 kello 18–20 NuclearCafé Helsingin Rauhanasemalla, Veturitori 3.

Mikä on ydinvoiman ja ydinaseiden suhde ja keskinäinen riippuvuus? Mitä ydinvoimalalle voi tapahtua sotatoimialueella?
Alustajina fyysikko, dosentti Claus Montonen ja tekniikan tohtori Ville Tulkki. Tilaisuus striimataan.

Tervetuloa!

Järj. ICAN Finland

28.9.2022 NuclearCafé: Onko ydinsulkusopimus rikki?

NuclearCafé: Onko ydinsulkusopimus rikki?
Keskiviikko 28.9. kello 18 Rauhanasemalla, Veturitori 3, Helsinki

Rauhanliiton puheenjohtaja, rauhantutkija Tarja Cronberg tuo terveisiä ydinsulkusopimuksen (NPT) tarkastelukongressista 2022 New Yorkissa.
Pohdimme yhdessä, miten ydinaseriisuntaa voisi edistää ja mitä Suomi voisi tehdä.
Tarjolla pientä purtavaa.

Kuva: ICAN at NPT Review conference 2022

Venäjä torppasi ydinsulkusopimuksen tarkastelukongressin loppuasiakirjan

Ydinselkkauksen riski on tällä hetkellä suurempi kuin vuosikymmeniin, vaikka toki edelleen hyvin pieni. Uhkien osalta on aina syytä arvioida sekä niiden toteutumisen todennäköisyys että niiden seurausten suuruus. Tiedämme, että täysimittainen ydinsota Yhdysvaltain ja Venäjän välillä johtaisi niin mittavaan ydintalveen, että jopa puolet ihmiskunnasta menehtyisi. Rajoitetussa ydinsodassa esimerkiksi Intian ja Pakistanin välillä kuolisi arviolta kaksi miljardia ihmistä, pääosin nälkään.

Ydinsodan uhkan vähentämisestä suurvallat solmivat vuonna 1970 ydinsulkusopimuksen (Nuclear Non-Proliferation Treaty, NPT), jonka perusteella ydinaseita omistavat maat rajattiin viiteen silloiseen ydinasevaltioon (Britannia, Kiina, Neuvostoliitto, Ranska, Yhdysvallat). Muille maille taattiin mahdollisuus ydinvoiman rauhanomaiseen käyttöön, ja kaikkien maiden tavoitteeksi asetettiin ydinaseiden hävittäminen. Ydinsulkusopimuksen solmimisen jälkeen ydinaseita ovat hankkineet myös Intia, Israel, Pakistan ja Pohjois-Korea. On mahdollista, että ilman tätä sopimusta ydinasevaltioita olisi vielä enemmän.

Ydinsulkusopimusta tarkastellaan viiden vuoden välein. Uusin neliviikkoinen tarkastelukonferenssi päättyi juuri New Yorkissa ilman yhteistä julkilausumaa.

Neuvotteluissa esillä ollut mahdollinen loppuasiakirja oli sekin ympäripyöreä ja pettymys rauhanjärjestöille. Nykyiset ydinasevaltiot katsovat, että niillä on oikeus ydinaseisiinsa, ja ajatuksena on nykyisen status quon jatkuminen, ei ydinaseriisunta. Ydinasekieltosopimuksen tavoitetta ydinaseettomasta maailmasta ei otettu kuuleviin korviin, eikä ydinasekieltosopimus ollut millään lailla ydinasevaltioiden agendalla.

Loppuasiakirja kaatui lopulta siihen, että Venäjä vastusti siinä esitettyä huolta Ukrainan ydinvoimaloiden turvallisuudesta. Asiakirjassa  pidettiin tärkeänä varmistaa, että ydinvoimalat kuten Zaporižžja ovat Ukrainan asiantuntevien viranomaisten hallinnassa.

Costa Rican aloitteesta kongressissa esitettiin myös julkilausuma, jossa ilmaistiin huoli ydinaseiden katastrofaalisista humanitaarisista vaikutuksista. Sen allekirjoitti 145 valtiota. Mukana eivät olleet ydinasevaltiot eikä yksikään Nato-maa – ei myöskään Suomi tai Ruotsi. Vielä vuonna 2015 ydinsulkusopimuksen tarkastelukongressissa Suomi oli mukana vastaavassa julkilausumassa. On käsittämätöntä, etteivät ydinasevaltiot tunnusta näitä seurauksia, ja on häpeällistä, ettei Suomi – ilmeisesti tulevan Nato-jäsenyyden innoittamana – myöskään ole mukana tässä.

Ydinsulkusopimus on siis enemmän tai vähemmän rikki, eikä sillä ole mitään voimaa edistää ydinaseriisuntaa ja sitä kautta turvallisempaa maailmaa. Vaikka Venäjä on vastuussa siitä, ettei suunnitelmia eteenpäin saatu laadittua, ovat kaikkia ydinasevaltiot ja niiden kanssa liitossa olevat maat vastuussa siitä, että ydinaseiden uhkaa ei saada vähennettyä. Tarvitaan vielä voimakkaampaa kansalaisliikettä ydinasekieltosopimuksen puolesta erityisesti ydinasevaltioissa, jotta ydinaseriisunnassa päästään eteenpäin.

Teksti: Kati Juva
Kuva: ICAN at NPT Conference 2022 (by ICAN)