Uusi mielipidekysely: Suomalaiset vastustavat ydinasekiellon purkamista

Uusi YouGovin tekemä mielipidekysely osoittaa, että suomalaisista enemmistö vastustaa edelleen ydinaseiden sijoittamista Suomeen. Tulokset julkaistiin 8. kesäkuuta 2026.

Ydinenergialaki (1987) on tähän saakka kieltänyt ydinräjähteiden maahantuonnin, valmistamisen, hallussapidon ja räjäyttämisen Suomen alueella. Eduskunnassa on parhaillaan käsittelyssä lain muuttaminen siten, että tämä este poistetaan.

Suomi liittyi Natoon vuonna 2023. Hallitus väittää nyt vanhan lain ydinaseita koskevan pykälän rajoittavan täysimääräistä Nato-jäsenyyttä. Väite on laajasti kiistetty, sillä Nato-sopimuksessa – liittokunnan oikeudellisessa perustassa – ei mainita ydinaseita, ja Nato-mailla on erilaisia linjauksia useista kiistanalaisista aseista, kuten henkilömiinoista ja rypäleaseista, ilman että tämä on haitannut liittokunnan toimintaa.

Vaikka suomalainen yleinen mielipide tukee laajasti Nato-jäsenyyttä, se vastustaa ydinaseita ja erityisesti niiden sijoittamista Suomen maaperälle.

Tutkimuslaitos YouGovin ydinaseiden vastaiselle ICAN-liikkeelle äskettäin tekemä mielipidekysely vahvistaa tämän: vain 18 prosenttia kannattaa ydinaseiden sijoittamista Suomeen, kun taas 58 prosenttia vastustaa sitä. Naiset ovat selvästi kriittisempiä ydinaseiden sijoittamista kohtaan, 70 prosenttia vastustaa.

Kati Juva Suomen ydinaseiden vastaisesta kampanjasta ICANista on huolissaan siitä, että lainmuutos vie Suomen kansanvaltaisesti valitulta eduskunnalta jatkossa mahdollisuuden päättää, tuodaanko Suomeen jossain tilanteessa ydinaseita. Jos ydinaseiden kielto poistetaan laista, seuraa tästä merkittävä riski, ettei suomalaisilta enää kysytä, mitä aseita esimerkiksi Yhdysvalloille DCA-sopimuksen mukaan luovutetuille varastoalueille tai lentokentille tuodaan.

”Suomalaisten enemmistö ei kannata ydinaseita, eikä niiden sijoittamista Suomeen. Ydinasekielto Suomen alueella tulee säilyttää laissa”, toteaa Juva.

Kansalaisjärjestöjen ja ydinaseiden vastustajien koalitio, mukaan lukien ICAN Finland, Suomen Pugwash ja kaikki suomalaiset rauhanjärjestöt sekä useimmat humanitaarisesta avustustoiminnasta vastaavat järjestöt, vastustavan lain muuttamista. Järjestöt kuten monet muutkin lausunnon antajat korostavat, ettei Suomella ole operatiivista tarvetta ydinaseille alueellaan.

Nobelin rauhanpalkinnon työstään saaneen kansainvälisen ICANin toiminnanjohtaja Melissa Parke toivookin, että Suomen kansanedustajat hylkäisivät esityksen: ”Suomen ydinenergialain ydinräjähteiden kielto ei ole jäänne menneisyydestä. Se on myös tärkeä tunnustus sille, että turvallisuus perustuu kansainväliseen oikeuteen ja sääntöpohjaiseen järjestykseen, joka suojaa pieniä valtioita. Perustelut lain muuttamiselle ovat virheellisiä, kuten Ukrainan sota osoittaa. Venäjä on esittänyt ydinaseuhkauksia neljän vuoden ajan, mutta ei ole saanut aikaan antautumista, eikä uhkauksilla ole saavutettu sotilaallista etua. Ydinaseet eivät ole sodankäynnin väline.”

Tukholman rauhantutkimuslaitoksen Siprin tutkijat ovat todenneet, että koska Suomi sijaitsee vain 160 kilometrin päässä yhdestä Venäjän ydinsukellusveneiden merkittävimmästä tukikohdista, lain muutos ja sen myötä mahdollisuus, että Suomeen voidaan sijoittaa ydinaseita, voi madaltaa Venäjän kynnystä ennaltaehkäiseviin iskuihin. Toisin sanoen se voi tehdä mahdollisessa Nato–Venäjä-konfliktissa Suomesta ydinaseiden maalin tilanteessa, jolloin jännitteet ovat jo historiallisen korkealla.

YouGov on kansainvälinen markkinatutkimus- ja analytiikkayhtiö, joka kerää tietoa ihmisten mielipiteistä, kulutustottumuksista ja arvoista.

Kuva: Mirko Grisendi / Pixabay

 

ICANin toiminnanjohtaja Melissa Parke: Eduskunnan on sanottava ei ydinaseita koskevan lain muuttamiselle

Julkaisemme alla ICANin toiminnanjohtajan Melissa Parken tekstin, jota Helsingin Sanomat ei julkaissut.

Suomen kansanedustajat äänestävät pian siitä, kumotaanko ydinaseet Suomessa kieltävä laki. Ehdotus tulee hylätä. Ydinaseiden salliminen ei tekisi Suomesta turvallisempaa. Se tekisi Suomesta ydinaseiden kohteen.

Lakimuutoksen perustelu ydinpelotteen tarpeellisuudesta on virheellinen, kuten Ukrainan sota osoittaa. Venäjä on neljän vuoden ajan uhannut käyttää ydinaseita, mutta tämä ei ole pelottanut Ukrainaa antautumaan, eikä Venäjä ole saanut siitä mitään sotilaallista etua.

Ydinaseet eivät ole sodankäynnin välineitä. Alueiden valtaaminen vaatii tavanomaisia joukkoja, ja tässä Nato on Venäjään nähden ylivoimainen. Venäjän epätoivoinen ydinuhkailu on pelotellun, ei pelottelevan valtion käyttäytymistä.

Suomen hallituksen esitys on tulkittu yritykseksi liittyä Ranskan ennakoivan pelotteen aloitteeseen, joka mahdollistaisi ranskalaisten ydinkärkien tuomisen Suomen maaperälle. Tätä perustellaan sillä, että järjestely monimutkaistaisi Venäjän suunnittelua. Historia ei tue tätä: Venäjä vain laajentaisi kohdeluetteloaan kattamaan kaikki mahdolliset ydinkohteet. Suomesta ei tulisi turvasatamaa vaan yksi kohde lisää.

Venäjä tuomitaan laajasti ydinaseilla uhkailevana maana sen esitettyä näitä uhkauksia hyökättyään Ukrainaan. Kun Suomi reagoi tähän omaksumalla saman ydinaseita suosivan logiikan, tämän tuomion merkitys häviää. Suomi legitimoisi juuri ne aseet, joiden se kokee uhkaavan itseään.

Mietitäänpä, millä tässä rakennetaan pelotetta. Ydinpelote edellyttää uskottavaa valmiutta uhrata valtavia määriä siviilejä. Kansainvälisen rikostuomioistuimen syytteeseen asettama presidentti Putin ei ole osoittanut juurikaan pidättyvyyttä siviilien uhraamiselle Ukrainan sodan aikana. Tekisivätkö Suomen pääministeri ja Ranskan presidentti samoin? Ja uhraisiko Ranska todella Pariisin Helsingin vuoksi?

Suomen laki ydinaseiden kieltämisestä ei ole muinaisjäänne. Se on työtä vaatinut tunnustus siitä, että turvallisuus perustuu kansainväliseen oikeuteen ja sääntöpohjaiseen järjestelmään, jotka suojelevat pienempiä valtioita. Suomen eduskunnan tulisi puolustaa sitä.

Teksti: Melissa Parke 

International Campaign to Abolsh Nuclear Weapons (ICAN, Nobelin rauhanpalkinto 2017) toiminnanjohtaja. 

Melissa Parke on toiminut Australian kehitysministerinä ja työskennellyt YK:n tehtävissä Gazassa, Kosovossa, New Yorkissa ja Libanonissa.

Suomentanut: Kati Juva
Kuva: ICAN, icanw.org

Pelote on uskomus

Helsingissä käytiin 7.4. oivallinen, Rosebud Booksin ja ICAN Finlandin järjestämä keskustelu otsikolla Ydinpelote – uho vai tuho? Puhujina olivat ICANin toinen koordinaattori, lääkäri Kati Juva, Maanpuolustuskorkeakoulun sotilasstrategian dosentti Mika Kerttunen ja SPR:n oikeudellinen asiantuntija Jani Leino. Keskustelua johdatteli ylilääkäri Hanna Nohynek.
Myös yleisö oli aktiivista. Johtopäätös oli selvä: Ydinaseet eivät tuo turvaa ja ydinpelote on uskomus, ei näyttöön perustuva tosiasia.
Keskustelu löytyy Youtubesta.

Alla Mika Kerttusen tapahtumassa pitämä alustus.

Johdatus peloteajatteluun

Pelote ei ole mikään yksittäinen suorituskyky tai asejärjestelmä, jolla on jokin kyky, tuhansien kilometrien lentorata tai tuhoava hyötykuorma. Pelote on oletetun vastustajan mielentila, joka aikaansaa päätöksen olla tekemättä jotain, mitä uskomme sen aikovan tehdä, mutta emme halua sen tekevän. Tällaista ei-toivottua toimintaa olisi esimerkiksi hyökkäys, ensi-isku tai jonkin muun erityisen ase- tai muun väkivaltaisen tai haitallisen vaikutuksen kohdistaminen tärkeään kohteeseen.

Kustannusten näkökulmasta katsottuna pelote perustuu laskelmoinnin tulokseen. Siis laskelmaan, että uskotusta, ei-toivottavasta käyttäytymisestä pidättäytymisen kustannukset ovat pienemmät kuin tällaisen toiminnan seuraukset. Peloteteoriassa puhutaankin esto- tai kieltopelotteesta sekä rankaisupelotteesta.

Kieltopelote toimii, jos oletettu vastustaja on päätellyt tavoitteidensa saavuttamisen olevan joko mahdotonta tai liian kallista. Rankaisupelote puolestaan perustuu ei-toivotusta käyttäytymisestä seuraavaan rankaisuun, esimerkiksi kostoon. Rankaisua pidetäänkin usein, joskin virheellisesti, itse pelotteena. Tosiasiassa pelote on pettänyt, jos rankaisuun joudutaan turvautumaan.

Yksilötasolla pelotteen voidaan hyvinkin arvioida toimivan, ainakin silloin tällöin. Ajaessamme autoa hiljennämme vaistomaisesti nopeutta, jos näemme poliisin. Poliisi sinänsä ei meitä pelota tai estä ajamasta ylinopeutta aika ajoin. Sen sijaan haluamme välttää poliisin ja oikeusjärjestelmän hyvin todennäköisesti meille kohdistamaa rankaisua, rikemaksua, sakkoa, ajokortin menetystä tai jopa vankeutta.

Pelotteen toimivuuden kannalta oleellinen kysymys onkin, kuinka todennäköinen ja uskottava tämä estäväksi tai rankaisevaksi ajateltu toimenpide on. Kansainvälisissä suhteissa ja ydinasepolitiikassa todennäköisyys on huomattavan epämääräistä. Kahden oletetun tai tosiasiallisen vastustajan laskelmat toistensa käyttäytymisestä perustuvat epätäydelliseen kommunikaatioon ja ymmärrykseen. Kuinka hyvin tiedämme, mitä toinen osapuoli aikoo? Mitä tiedämme toisen osapuolen laskelmoinnista, mielenliikkeistä, päätöksenteon perusteista? Mitkä kustannukset ovat toiselle osapuolelle liian suuria kussakin tilannemallissa? Kuinka laskelmoivia ja kustannusrationaalisia olemme, kun kiire ja asian tärkeys tai ryhmäpaine painavat päälle?

Ydinasepelote Suomen sotilaalliseksi puolustamiseksi

Alkuvuodesta 2026 Suomen hallitus esitti puolustusministeri Antti Häkkäsen suulla esityksen ydinenergialain 4§:n ja 69 §:n sekä rikoslain 34 luvun 6 §:n muuttamisesta. Lakiesityksessä ”esitetään, että ydinräjähteen tuominen Suomeen tai sen kuljettaminen, toimittaminen tai hallussapito Suomessa olisi jatkossa mahdollista, jos se liittyy Suomen sotilaalliseen puolustukseen, Naton yhteiseen puolustukseen tai puolustusyhteistyöhön”. Esityksen sanotaan perustuvan tarpeeseen maksimoida Suomen turvallisuus vaikeasti ennakoitavassa turvallisuusympäristössä. Laki- (ja politiikka-) muutoksen sanotaan myös parantavan ennaltaehkäisevää pelotetta, ja sen tarkoituksena on estää sotilaallisen voiman käyttö Suomea ja koko liittokuntaa vastaan. (Lausuntopyyntö VN/7624/2026)

Miten siis ydinase voi estää sotilaallisen voiman käyttöä Suomea vastaan? Mikä pelotevaikutus ydinaseella saadaan venäläiseen strategiseen ajatteluun, jos ja kun ajattelemme Venäjällä olevan aikomus kohdistaa sotilaallista voimaa Suomea vastaan?

Ydinase ei sinänsä estä sotilaallisen voiman käytön, hyökkäyksen, aloittamista. Ydinaseen käytöllä venäläisiä joukkoja tai muita voimavaroja vastaan voidaan ajatella estettävän venäläisiä saavuttamasta tavoitteitaan. Toisaalta voimme ajatella kohdistavamme ydinaseella kostoiskun tällaisen hyökkäyksen jo alettua. Molempien tilannemallien, tavoitteiden saavuttamisen estämisen tai rankaisun, voidaan ajatella ehkäisevän venäläisten hyökkäyksen. Näin siis teorian näkökulmasta.

Kuinka todennäköistä on, että Suomi, Pohjoismaat, Ranska, Yhdysvallat tai Nato liittokuntana käyttäisi ydinasetta Suomen sotilaalliseksi puolustamiseksi? Missä tilannemalleissa – Kaakonkulman läpimurrossa, Ahvenanmaan valtaamisessa tai Perämeren pohjukan tai Norjanmeren rannikon saavuttamisessa – oltaisiin valmiita käyttämään ydinasetta?

Palaamme uskomuksiin uskottavuudesta. On selvää ja uskottavaa, että Suomi yksin tai yhdessä liittolaistensa kanssa puolustautuisi Venäjän hyökkäykseltä – tämähän on Suomen turvallisuuspolitiikan tärkein lähtökohtaoletus. Uskottava puolustus tarkoittaakin puolustautumisen lisäksi suurella todennäköisyydellä aikaan saatavia tuloksia, tappiota hyökkääjälle ja torjuntavoittoja puolustajalle. Tavanomaisen puolustuksen uskottavuus on niin omassa kuin vastapuolen ajattelussa huomattavasti tärkeämpi tekijä kuin ydinase. Suomi ei ole kenellekään ydinaseen käytöstä päättävälle taholle niin tärkeä toimija tai alue, että ydinsota aloitettaisiin täällä. Venäjän ydinasepelotteen voisi myös uskoa hillitsevän laukaisunappimme painamista.

Hallituksen lakiesityksen ajatus Suomen turvallisuuden maksimoimiseksi ydinaseen turvin perustuu lausumattomiin oletuksiin. Ilmiselvästi pelotteen uskotaan toimivan yleisellä tasolla, mutta myös Suomen tilanteessa Venäjää vastaan. Oletuksena on, että suomalainen tai liittolaisten ydinasepelote onnistuu pelottamaan venäläisiä Suomen tilannemalleissa. Hallitus näyttää myös uskovan rajoitettuun ydinaseen käyttöön ja erityisesti rajoitetun ydinsodan mahdollisuuteen Venäjää vastaan, tai pikemminkin: Venäjän kanssa. Siis että voimme kieltää/ehkäistä tai rankaista Venäjää ydinaseen käytöllä ilman eskalaatiota tai sen suurempia seuraamuksia. Ylipäätään hallituksen esitys uskoo ydinaseeseen käyttökelpoisena aseena.

Ydinaseriippuvuuden lisääminen heikentää yleistä, maailmanlaajuista turvallisuutta. Suomen sotilaallisen puolustuksen nojautuminen ydinasepelotteeseen aliarvioi tavanomaisen puolustuksemme uskottavuutta, ja siten pikemminkin alistaa maamme puolustuksen epäilevien spekulaatioiden kohteeksi ja virheellisten uskomusten lähteeksi kuin vahvistaa turvallisuuttamme.

Mika Kerttunen

valtiotieteen tohtori, ye-evl (evp.)
Maanpuolustuskorkeakoulun sotilasstrategian dosentti
Ruotsin kuninkaallisen sotatieteellisen akatemian jäsen