Suomi

Suomeen perustettiin ydinaseseurantaryhmä

Suomi on liittynyt Natoon. Tästedes olemme jäsenenä liitossa, jonka strategiassa ydinaseilla on ratkaiseva rooli. Perinteisesti Suomi on painottanut ydinaseriisuntaa, mutta lipsuminen tästä linjasta alkoi kuutisen vuotta sitten, kun Nato-valmiuden osoittaminen muodostui tärkeäksi. Nato-jäsenyys uhkaa kasvattaa ydinasemyönteisyyttä entisestään.

Suomi joutuu nyt pohtimaan ja ottamaan kantaa kysymyksiin, joiden käsittelyyn emme aiemmin ole osallistuneet. Suomen linjana on pitkään ollut ydinaseiden käytön estäminen, ydinaseriisunnan edistäminen ja ydinaseisiin kohdistuvan valvonnan tehostaminen. Nyt on varmistettava, että tämä linja jatkuu myös Naton jäsenmaana.

Neljä järjestöä – Rauhanliitto, Lääkärin sosiaalinen vastuu, Tekniikka elämää palvelemaan ja kansainvälinen Pugwash – päätti perustaa itsenäisesti työtä tekevän toimikunnan, jonka tehtävänä on asiantuntijanäkökulman pohjalta arvioida ydinaseiden roolia ja turvallisuusriskejä Nato-jäsenyyden olosuhteissa ja tehdä esityksiä siitä, millä tavoin Suomi Naton jäsenenä käsittelee, ottaa kantaa ja toimii ydinaseita koskevissa kysymyksissä. Kutsuja lähetettiin useille suomalaisille ydinasiantuntijoille. Myöntävästi vastanneista muodostettiin Ydinaseseurantaryhmä, jonka puheenjohtajina toimivat Tarja Cronberg ja Erkki Tuomioja. Ryhmän muut jäsenet ovat Jaakko Ellisaari, Tytti Erästö, Kati Juva, Mika Kerttunen, Claus Montonen, Juha Pyykönen, Katarina Simonen, Juha Vuori ja Raimo Väyrynen.

Ryhmä tuotti ensimmäisen raporttinsa (alla), johon sisältyy joukko suosituksia eduskuntavaaleja ja tulevia hallitusneuvotteluja silmälläpitäen. Tulossa on taustoja laajemmin esittävä raportti. Ryhmä jatkaa toimintaansa toistaiseksi. Sen toimintaa voi seurata osoitteessa https://sites.google.com/view/ydinaseseuranta.

 

 

Ydinaseiden seurantaryhmä:
Suomi, Nato ja ydinaseet

 

Liittyessään Pohjois-Atlantin liittoon ja sen sopimusjärjestöön Natoon Suomi tulee osaksi puolustusliittoa, jonka pelotteen ja kollektiivisen puolustuksen yhtenä tekijänä ovat ydinaseet. Vaikkakaan Pohjois-Atlantin liittosopimus ei määrää ydinaseista, eikä Natolla itsellään ole ydinaseita, on Suomen jäsenenä muodostettava ydinase- ja ydinaseriisuntapolitiikastaan perusteltu ja keskusteltu kanta.

Suomen Nato-jäsenyys ei lähtökohtaisesti rajoita ydinaseriisunnan edistämiseen ja ydinsodan ehkäisyyn tähtäävän politiikan harjoittamista. Päinvastoin ydinaseriisunta on kirjattu yhdeksi Naton pitkän aikavälin tavoitteeksi. Puolustusliiton jäsenenäkin voimme ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme perinteen mukaisesti edistää sääntöpohjaista maailmanjärjestystä, riitojen rauhanomaista ratkaisemista sekä ydinaseriisuntaa ja ydinasevalvontasopimusten solmimista ja noudattamista.

 

Johdanto

Yhdeksän maata ylläpitää ydinarsenaaleja, joissa on nykyään yhteensä noin 13 000 ydinkärkeä. Ydinasevaltioiden strategiat tähtäävät ensisijaisesti toisten ydinasemaiden ensi-iskun estämiseen ylläpitämällä riittävän vahvaa vastaiskun pelotetta. Suurin osa ydinasevaltioista myös varaa oikeuden ydinaseiden ensikäyttöön niin muita ydinasevaltioita kuin ydinaseettomia maita vastaan. Kuten Venäjän viimeaikaiset toimet Ukrainassa osoittavat, voidaan ydinpelotetta käyttää myös aggressiivisen hyökkäyssodan poliittisena tukena.

Ydinaseiden valtavan tuhovoiman seurauksena jo niiden olemassaolo on suuri riskitekijä. Räjähteiden varastoinnin, käsittelyn, harjoitustoiminnan ja päätöksenteon kokonaisuus ei salli mitään teknisiä tai inhimillisiä virheitä. Jo alueellisen ydinsodan käyminen aiheuttaisi paikallisen täystuhon lisäksi pitkäaikaisia maailmanlaajuisia ilmasto-, ravinto- ja terveysvaikutuksia.
Ydinaseriisunta ei ole edistynyt. Ydinasearsenaaleja ollaan pikemminkin modernisoimassa uusilla kantolaitteilla, ydinkärjillä ja komentojärjestelmillä. Tärkein ydinasesopimus, vuonna 1970 voimaan tullut ydinsulkusopimus pyrkii estämään ydinaseiden hankkimista, leviämistä ja levittämistä. Suomi on sopimuksessa sitoutunut olemaan hankkimatta ydinaseita. Venäjän ja Yhdysvaltojen välinen ydinasevalvonnan sopimusjärjestelmä on rapautunut – viimeksi Venäjän ilmoitettua keskeyttävänsä strategisten ydinaseiden New START -sopimuksen valvontatarkastusten soveltamisen. Yksikään ydinasemaa tai Naton jäsen ei ole allekirjoittanut vuonna 2021 voimaan astunutta ydinasekieltosopimusta. Naton jäsenyys ei kuitenkaan sellaisenaan ole este tämän ydinasekieltosopimuksen hyväksymiselle.

Yhdysvaltojen ydinaseita on varastoituna Alankomaissa, Belgiassa, Italiassa, Saksassa ja Turkissa sijaitsevissa lentotukikohdissa. Näiden ydinaseiden käytöstä päättää Yhdysvaltojen presidentti, joskin teoriassa tähän tarvittaisiin vahvistus myös Britannian pääministeriltä ja Naton ydinasesuunnitteluryhmän (Nuclear Planning Group) poliittinen päätös. Tähän ryhmään kuuluvat kaikki liittokunnan maat lukuun ottamatta Ranskaa. Ryhmässä käsitellään liittouman ydinasepolitiikkaa, kuten Eurooppaan sijoitettujen ydinaseiden teknistä turvallisuutta ja ydinaseiden rajoittamiskysymyksiä. Ryhmässä tapahtuva työ ja tiedon jakaminen ovat taanneet Nato-maille muita liittolaisia suuremmat vaikutusmahdollisuudet Yhdysvaltojen ydinasepolitiikkaan.

Ydinaseita varastoivan viiden maan lisäksi osa muista Nato-liittolaisista osallistuu vuotuisiin Steadfast Noon -sotaharjoituksiin, joissa simuloidaan ydinaseiskuja. Ydinaseettomien maiden tehtävät harjoituksissa käsittävät ydinaseita kantavien pommittajien suojaamista, vastustajan ilmatorjunnan tuhoamista ja pommikoneiden ilmatankkausta. Naton tavanomaisissa sotaharjoituksissa ei ydinaseiden käyttöä harjoitella.

Kaikki Nato-maat hyväksyvät ydinaseet liittokunnan pelotepolitiikan osana. Pohjoismaista Ruotsi ja Norja pyrkivät edistämään ydinasevalvontaa ja ydinaseriisuntaa erityisesti ydinsulkusopimuksen puitteissa. Naton jäsenyys ei edellytä ydinaseiden sijoittamista valtion alueelle eikä yhteenkään pohjoismaiseen jäsenmaahan ole sijoitettu ydinaseita.

 

Suositus Suomen ydinasepolitiikan peruslinjaukseksi

Suomen tulee Naton jäsenenäkin vahvistaa sääntöpohjaista maailmanjärjestystä ja riitojen rauhanomaista ratkaisemista. Tähän olemme sitoutuneet Yhdistyneiden kansakuntien jäsenenä ja Pohjois-Atlantin liiton perussopimuksen ja sen 1. artiklan hyväksyjinä.

Suomeen ei pidä tuoda, varastoida tai ryhmittää ydinaseita rauhan tai sodan aikana. Tämä periaate on juridisesti ankkuroitu kansainväliseen ydinsulkusopimukseen ja kansalliseen ydinenergialakiin. Ydinenergialakia uudistettaessa on huolehdittava, ettei ydinräjähteiden maahantuonnin samoin kuin niiden valmistamisen, hallussapidon ja räjäyttämisen kiellosta luovuta.

Ydinaseiden tuontiin Suomeen ei ole operatiivisia perusteluja. Mikäli Suomeen sijoitetaan Naton toimintoja tai Yhdysvaltojen kanssa kahdenvälisesti sovittuja asevarikkoja, on lakeja ja sopimuksia käsiteltäessä syytä varmistaa, että näihin säädöksiin kirjataan kielto tuoda Suomeen täällä kiellettyjä asejärjestelmiä kuten ydinaseita ja jalkaväkimiinoja.

Suomen tulee pitää vieraiden joukkojen ja Naton toimintojen sijoittaminen maahan omassa päätösvallassaan ja korostaa Nato-jäsenyyden puolustuksellista luonnetta.

Suomen tulee edistää ydinaseriisuntaa ja ydinasevalvontaa eri foorumeilla. Ydinsulkusopimuksen täysimääräisen toimeenpanon tukemisen lisäksi Suomen tulee jatkaa osallistumistaan tarkkailijana ydinasekieltosopimuksen osapuolikokouksiin.  Lisäksi Suomi voi osallistua ydinaseiden käytön ja ydinkokeiden uhrien auttamiseen sekä ydinkokeiden aiheuttamien ympäristötuhojen korjaamiseen.

Suomen tulee pyrkiä vähentämään ydinaseiden merkitystä kansainvälisen ja sotilaallisen turvallisuuden osatekijöinä. Erityinen paino on pantava ydinaseiden, varsinkin ns. taktisten ydinaseiden, vähentämiseen ja ydinaseita rajoittavien sopimusten ja niiden toimeenpanon edistämiseen. Suomen tulee edistää ydinaseiden ensi käytöstä pidättäytymisen politiikkaa niin Natossa kuin maailmanlaajuisestikin.

Suomen on tarkoituksenmukaista osallistua Naton ydinsuunnitteluryhmän (NPG) toimintaan vaikuttaakseen Naton ydinasepolitiikkaan ja hankkiakseen tietoa omaa päätöksentekoa varten. Suomen ei ole tarpeen osallistua Naton vuotuisiin ydinsotaharjoituksiin muuten kuin mahdollisesti tarkkailijana.

Ydinaseiden seurantaryhmä on itsenäinen asiantuntijaryhmä. Sen toimeksiantona on arvioida ydinaseiden roolia ja niihin liittyviä turvallisuusriskejä Suomelle Nato-jäsenyyden olosuhteissa ja tehdä analyysiä siitä, miten Suomi Nato-jäsenenä käsittelee, ottaa kantaa ja toimii ydinaseita koskevissa kysymyksissä. Sen jäseninä ovat: Tarja Cronberg, Jaakko Ellisaari, Tytti Erästö, Kati Juva, Mika Kerttunen, Claus Montonen, Juha Pyykönen, Erkki Tuomioja, Katarina Simonen, Juha Vuori ja Raimo Väyrynen.

 

ICAN Finland tapasi ulkoministeri Haaviston

Ydinasekieltosopimuksen sopijaosapuolten ensimmäinen kokous pidetään Wienissä 21.–23.6.2022. Edeltävänä viikonloppuna on suuri ICANin kansalaisjärjestöfoorumi ja maanantaina korkeatasoinen seminaari ydinaseiden humanitaarisista vaikutuksista. Suomi osallistuu kokoukseen tarkkailijana.

ICAN Finlandin edustajat kävivät tapaamassa ulkoministeri Pekka Haavistoa ja asevalvontasuurlähettiläs Jarmo Viinasta 6. kesäkuuta. Kerroimme rauhanjärjestöjen odotuksista kokoukselle ja esitimme toiveen yhteistyöstä kansalaisaktiivien ja virallisen delegaation välillä. Suomen virallinen valtuuskunta osallistuu myös humanitaarisia vaikutuksia käsittelevään symposiumiin, ja sovimme ministerin ohjeistuksen mukaisesti tapaamisista varsinaisen kokouksen aikana.

Esitimme toiveen siitä, että Suomen valtuuskunta olisi yhteydessä ja yhteistyössä muiden tarkkailijamaiden, erityisesti Pohjoismaista Ruotsin ja Norjan edustajien kanssa. Näillä mailla voi jatkossa olla mielenkiintoinen rooli Naton sisällä globaalia ydinaseriisuntaa kannattavina jäsenvaltioina.

Ydinasekieltosopimuksen yksi tärkeä säädös on ydinpommien ja -kokeiden uhrien auttaminen ja tukeminen. Tämä koskee niin Kazakstania, Marshallinsaaria, Yhdysvaltoja (Nevadan koealue) kuin Algeriaakin. Tähän toimintaan voivat osallistua muutkin kuin kieltosopimuksen sopimusosapuolet, ja ministeri Haavisto mietti mahdollisuuksia löytää tähän rahoitusta.

Lisäksi puhuimme lyhyesti Suomen tulevasta Nato-jäsenyydestä ja siten Suomen suhteesta ydinaseisiin ja ohjusten torjuntaan. Suomeen ollaan omin voimin rakentamassa aiempaa tehokkaampaa ohjustorjuntaa, mutta näillä näkymin emme osallistu yhdysvaltalaisvetoiseen ohjuspuolustukseen.

Kaiken kaikkiaan tapaaminen oli tiivis ja hyvähenkinen. On tärkeää, että rauhanjärjestöillä on jatkuva ja toimiva keskusteluyhteys ulkoministeriöön ja asevalvontayksikköön.

Rauhanjärjestöistä osallistuivat Claus Montonen,  Jarmo Pykälä, Kati Juva ja Laura Lodenius.

Rauhanjärjestöt vierailivat asevalvontayksikössä

Rauhanjärjestöt vierailivat marraskuussa ulkoministeriön asevalvontayksikössä kuulemassa ajankohtaisia asioita liittyen ydinsulkusopimuksen tarkastelukonferenssiin, joka pidetään tammikuussa 2022 New Yorkissa.

Ydinsulkusopimus (Nuclear Non-proliferation Treaty, NPT) on vuonna 1968 solmittu ydinasesopimusten kivijalka. Sen tavoitteena on ollut estää ydinaseiden leviäminen silloisten viiden ydinasevaltion (Iso-Britannia, Kiina, Neuvostoliitto, Ranska ja Yhdysvallat) ulkopuolelle, turvata sopimusosapuolille mahdollisuus ydinvoiman rauhanomaiseen käyttöön ja edistää ydinaseriisuntaa.

Ensimmäisen pilarin osalta ydinasekerhoon on sittemmin liittynyt neljä muuta maata (Intia, Israel, Pakistan ja Pohjois-Korea), mutta on mahdollista, että ilman sopimusta näitä olisi paljon enemmän. Ydinvoiman rauhanomainen käyttö on laajentunut voimakkaasti, vaikka sen toivottavuudesta voidaan toki olla montaa mieltä.

Sen sijaan ydinaseriisunta ei ole edennyt. Sopimuksen solmimisen aikoihin ja jälkeen kilpavarustelu oli huipussaan, ja vaikka 1990-luvulla saavutettiin merkittävää asearsenaalien vähennystä, on maailmassa edelleen moninkertainen määrä ydinaseita koko ihmiskunnan tuhoamiseksi. Viime vuosina asevarustelu on vain kiihtynyt.

Ydinsulkusopimuksessa ovat mukana kaikki alkuperäiset ydinasevaltiot. Sen sijaan yksikään myöhemmin ydinaseita hankkineista maista ei ole mukana. Tämän hetken ilmapiiri ydinasevaltioiden parissa tuntuu olevan, että ydinsulkusopimus antaisi niille legitiimin ja pysyvän oikeuden pitää hallussaan ydinaseita. Esimerkiksi Nato ilmoittaa olevansa ydinaseliitto (Nuclear Alliance) ja pitävänsä kauhun tasapainoa ja siten Naton ydinaseita täysin oikeutettuina.

Tuleva tarkastelukonferenssi on sikäli kiinnostava, että se on ensimmäinen NPT-kokous ydinasekieltosopimuksen voimaantulon jälkeen. Ydinasevaltiot ja Nato vastustavat tätä sopimusta raivokkaasti. Mikäli EU:n (jossa Nato-maat ovat enemmistönä) kannanottoa tulevasta kongressista on uskominen, on näiden maiden tavoitteena vaieta ydinasekieltosopimus kuoliaaksi. EU:n paperissa ei koko sopimusta edes mainita.

Suomi tietysti tiedostaa ydinasekieltosopimuksen olemassaolon, mutta kun emme ole liittyneet siihen, ei sitä ole tarkoitus tuoda mitenkään erityisesti esiin. Ydinaseasiat pyritään edelleen hoitamaan pelkästään NPT:n kautta.

Keskustelu asevalvontayksikön kanssa sujui kuitenkin hyvässä hengessä, ja erityisen positiivista on, että Suomi todennäköisesti tulee ottamaan viralliseen delegaatioon myös rauhanliikkeen edustajan. Tammikuun kokouksessa tulee olemaan tiukat koronarajoitukset, ja kansalaisjärjestöjen osallistumista ollaan merkittävästi rajoittamassa. Suomi on tässäkin onneksi puolustanut järjestöjen osallistumismahdollisuutta.