Suomi

Pelote on uskomus

kirjoittaja

Helsingissä käytiin 7.4. oivallinen, Rosebud Booksin ja ICAN Finlandin järjestämä keskustelu otsikolla Ydinpelote – uho vai tuho? Puhujina olivat ICANin toinen koordinaattori, lääkäri Kati Juva, Maanpuolustuskorkeakoulun sotilasstrategian dosentti Mika Kerttunen ja SPR:n oikeudellinen asiantuntija Jani Leino. Keskustelua johdatteli ylilääkäri Hanna Nohynek.
Myös yleisö oli aktiivista. Johtopäätös oli selvä: Ydinaseet eivät tuo turvaa ja ydinpelote on uskomus, ei näyttöön perustuva tosiasia.
Keskustelu löytyy Youtubesta.

Alla Mika Kerttusen tapahtumassa pitämä alustus.

Johdatus peloteajatteluun

Pelote ei ole mikään yksittäinen suorituskyky tai asejärjestelmä, jolla on jokin kyky, tuhansien kilometrien lentorata tai tuhoava hyötykuorma. Pelote on oletetun vastustajan mielentila, joka aikaansaa päätöksen olla tekemättä jotain, mitä uskomme sen aikovan tehdä, mutta emme halua sen tekevän. Tällaista ei-toivottua toimintaa olisi esimerkiksi hyökkäys, ensi-isku tai jonkin muun erityisen ase- tai muun väkivaltaisen tai haitallisen vaikutuksen kohdistaminen tärkeään kohteeseen.

Kustannusten näkökulmasta katsottuna pelote perustuu laskelmoinnin tulokseen. Siis laskelmaan, että uskotusta, ei-toivottavasta käyttäytymisestä pidättäytymisen kustannukset ovat pienemmät kuin tällaisen toiminnan seuraukset. Peloteteoriassa puhutaankin esto- tai kieltopelotteesta sekä rankaisupelotteesta.

Kieltopelote toimii, jos oletettu vastustaja on päätellyt tavoitteidensa saavuttamisen olevan joko mahdotonta tai liian kallista. Rankaisupelote puolestaan perustuu ei-toivotusta käyttäytymisestä seuraavaan rankaisuun, esimerkiksi kostoon. Rankaisua pidetäänkin usein, joskin virheellisesti, itse pelotteena. Tosiasiassa pelote on pettänyt, jos rankaisuun joudutaan turvautumaan.

Yksilötasolla pelotteen voidaan hyvinkin arvioida toimivan, ainakin silloin tällöin. Ajaessamme autoa hiljennämme vaistomaisesti nopeutta, jos näemme poliisin. Poliisi sinänsä ei meitä pelota tai estä ajamasta ylinopeutta aika ajoin. Sen sijaan haluamme välttää poliisin ja oikeusjärjestelmän hyvin todennäköisesti meille kohdistamaa rankaisua, rikemaksua, sakkoa, ajokortin menetystä tai jopa vankeutta.

Pelotteen toimivuuden kannalta oleellinen kysymys onkin, kuinka todennäköinen ja uskottava tämä estäväksi tai rankaisevaksi ajateltu toimenpide on. Kansainvälisissä suhteissa ja ydinasepolitiikassa todennäköisyys on huomattavan epämääräistä. Kahden oletetun tai tosiasiallisen vastustajan laskelmat toistensa käyttäytymisestä perustuvat epätäydelliseen kommunikaatioon ja ymmärrykseen. Kuinka hyvin tiedämme, mitä toinen osapuoli aikoo? Mitä tiedämme toisen osapuolen laskelmoinnista, mielenliikkeistä, päätöksenteon perusteista? Mitkä kustannukset ovat toiselle osapuolelle liian suuria kussakin tilannemallissa? Kuinka laskelmoivia ja kustannusrationaalisia olemme, kun kiire ja asian tärkeys tai ryhmäpaine painavat päälle?

Ydinasepelote Suomen sotilaalliseksi puolustamiseksi

Alkuvuodesta 2026 Suomen hallitus esitti puolustusministeri Antti Häkkäsen suulla esityksen ydinenergialain 4§:n ja 69 §:n sekä rikoslain 34 luvun 6 §:n muuttamisesta. Lakiesityksessä ”esitetään, että ydinräjähteen tuominen Suomeen tai sen kuljettaminen, toimittaminen tai hallussapito Suomessa olisi jatkossa mahdollista, jos se liittyy Suomen sotilaalliseen puolustukseen, Naton yhteiseen puolustukseen tai puolustusyhteistyöhön”. Esityksen sanotaan perustuvan tarpeeseen maksimoida Suomen turvallisuus vaikeasti ennakoitavassa turvallisuusympäristössä. Laki- (ja politiikka-) muutoksen sanotaan myös parantavan ennaltaehkäisevää pelotetta, ja sen tarkoituksena on estää sotilaallisen voiman käyttö Suomea ja koko liittokuntaa vastaan. (Lausuntopyyntö VN/7624/2026)

Miten siis ydinase voi estää sotilaallisen voiman käyttöä Suomea vastaan? Mikä pelotevaikutus ydinaseella saadaan venäläiseen strategiseen ajatteluun, jos ja kun ajattelemme Venäjällä olevan aikomus kohdistaa sotilaallista voimaa Suomea vastaan?

Ydinase ei sinänsä estä sotilaallisen voiman käytön, hyökkäyksen, aloittamista. Ydinaseen käytöllä venäläisiä joukkoja tai muita voimavaroja vastaan voidaan ajatella estettävän venäläisiä saavuttamasta tavoitteitaan. Toisaalta voimme ajatella kohdistavamme ydinaseella kostoiskun tällaisen hyökkäyksen jo alettua. Molempien tilannemallien, tavoitteiden saavuttamisen estämisen tai rankaisun, voidaan ajatella ehkäisevän venäläisten hyökkäyksen. Näin siis teorian näkökulmasta.

Kuinka todennäköistä on, että Suomi, Pohjoismaat, Ranska, Yhdysvallat tai Nato liittokuntana käyttäisi ydinasetta Suomen sotilaalliseksi puolustamiseksi? Missä tilannemalleissa – Kaakonkulman läpimurrossa, Ahvenanmaan valtaamisessa tai Perämeren pohjukan tai Norjanmeren rannikon saavuttamisessa – oltaisiin valmiita käyttämään ydinasetta?

Palaamme uskomuksiin uskottavuudesta. On selvää ja uskottavaa, että Suomi yksin tai yhdessä liittolaistensa kanssa puolustautuisi Venäjän hyökkäykseltä – tämähän on Suomen turvallisuuspolitiikan tärkein lähtökohtaoletus. Uskottava puolustus tarkoittaakin puolustautumisen lisäksi suurella todennäköisyydellä aikaan saatavia tuloksia, tappiota hyökkääjälle ja torjuntavoittoja puolustajalle. Tavanomaisen puolustuksen uskottavuus on niin omassa kuin vastapuolen ajattelussa huomattavasti tärkeämpi tekijä kuin ydinase. Suomi ei ole kenellekään ydinaseen käytöstä päättävälle taholle niin tärkeä toimija tai alue, että ydinsota aloitettaisiin täällä. Venäjän ydinasepelotteen voisi myös uskoa hillitsevän laukaisunappimme painamista.

Hallituksen lakiesityksen ajatus Suomen turvallisuuden maksimoimiseksi ydinaseen turvin perustuu lausumattomiin oletuksiin. Ilmiselvästi pelotteen uskotaan toimivan yleisellä tasolla, mutta myös Suomen tilanteessa Venäjää vastaan. Oletuksena on, että suomalainen tai liittolaisten ydinasepelote onnistuu pelottamaan venäläisiä Suomen tilannemalleissa. Hallitus näyttää myös uskovan rajoitettuun ydinaseen käyttöön ja erityisesti rajoitetun ydinsodan mahdollisuuteen Venäjää vastaan, tai pikemminkin: Venäjän kanssa. Siis että voimme kieltää/ehkäistä tai rankaista Venäjää ydinaseen käytöllä ilman eskalaatiota tai sen suurempia seuraamuksia. Ylipäätään hallituksen esitys uskoo ydinaseeseen käyttökelpoisena aseena.

Ydinaseriippuvuuden lisääminen heikentää yleistä, maailmanlaajuista turvallisuutta. Suomen sotilaallisen puolustuksen nojautuminen ydinasepelotteeseen aliarvioi tavanomaisen puolustuksemme uskottavuutta, ja siten pikemminkin alistaa maamme puolustuksen epäilevien spekulaatioiden kohteeksi ja virheellisten uskomusten lähteeksi kuin vahvistaa turvallisuuttamme.

Mika Kerttunen

valtiotieteen tohtori, ye-evl (evp.)
Maanpuolustuskorkeakoulun sotilasstrategian dosentti
Ruotsin kuninkaallisen sotatieteellisen akatemian jäsen

Suomeen perustettiin ydinaseseurantaryhmä

kirjoittaja

Suomi on liittynyt Natoon. Tästedes olemme jäsenenä liitossa, jonka strategiassa ydinaseilla on ratkaiseva rooli. Perinteisesti Suomi on painottanut ydinaseriisuntaa, mutta lipsuminen tästä linjasta alkoi kuutisen vuotta sitten, kun Nato-valmiuden osoittaminen muodostui tärkeäksi. Nato-jäsenyys uhkaa kasvattaa ydinasemyönteisyyttä entisestään.

Suomi joutuu nyt pohtimaan ja ottamaan kantaa kysymyksiin, joiden käsittelyyn emme aiemmin ole osallistuneet. Suomen linjana on pitkään ollut ydinaseiden käytön estäminen, ydinaseriisunnan edistäminen ja ydinaseisiin kohdistuvan valvonnan tehostaminen. Nyt on varmistettava, että tämä linja jatkuu myös Naton jäsenmaana.

Neljä järjestöä – Rauhanliitto, Lääkärin sosiaalinen vastuu, Tekniikka elämää palvelemaan ja kansainvälinen Pugwash – päätti perustaa itsenäisesti työtä tekevän toimikunnan, jonka tehtävänä on asiantuntijanäkökulman pohjalta arvioida ydinaseiden roolia ja turvallisuusriskejä Nato-jäsenyyden olosuhteissa ja tehdä esityksiä siitä, millä tavoin Suomi Naton jäsenenä käsittelee, ottaa kantaa ja toimii ydinaseita koskevissa kysymyksissä. Kutsuja lähetettiin useille suomalaisille ydinasiantuntijoille. Myöntävästi vastanneista muodostettiin Ydinaseseurantaryhmä, jonka puheenjohtajina toimivat Tarja Cronberg ja Erkki Tuomioja. Ryhmän muut jäsenet ovat Jaakko Ellisaari, Tytti Erästö, Kati Juva, Mika Kerttunen, Claus Montonen, Juha Pyykönen, Katarina Simonen, Juha Vuori ja Raimo Väyrynen.

Ryhmä tuotti ensimmäisen raporttinsa (alla), johon sisältyy joukko suosituksia eduskuntavaaleja ja tulevia hallitusneuvotteluja silmälläpitäen. Tulossa on taustoja laajemmin esittävä raportti. Ryhmä jatkaa toimintaansa toistaiseksi. Sen toimintaa voi seurata osoitteessa https://sites.google.com/view/ydinaseseuranta.

 

 

Ydinaseiden seurantaryhmä:
Suomi, Nato ja ydinaseet

 

Liittyessään Pohjois-Atlantin liittoon ja sen sopimusjärjestöön Natoon Suomi tulee osaksi puolustusliittoa, jonka pelotteen ja kollektiivisen puolustuksen yhtenä tekijänä ovat ydinaseet. Vaikkakaan Pohjois-Atlantin liittosopimus ei määrää ydinaseista, eikä Natolla itsellään ole ydinaseita, on Suomen jäsenenä muodostettava ydinase- ja ydinaseriisuntapolitiikastaan perusteltu ja keskusteltu kanta.

Suomen Nato-jäsenyys ei lähtökohtaisesti rajoita ydinaseriisunnan edistämiseen ja ydinsodan ehkäisyyn tähtäävän politiikan harjoittamista. Päinvastoin ydinaseriisunta on kirjattu yhdeksi Naton pitkän aikavälin tavoitteeksi. Puolustusliiton jäsenenäkin voimme ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme perinteen mukaisesti edistää sääntöpohjaista maailmanjärjestystä, riitojen rauhanomaista ratkaisemista sekä ydinaseriisuntaa ja ydinasevalvontasopimusten solmimista ja noudattamista.

 

Johdanto

Yhdeksän maata ylläpitää ydinarsenaaleja, joissa on nykyään yhteensä noin 13 000 ydinkärkeä. Ydinasevaltioiden strategiat tähtäävät ensisijaisesti toisten ydinasemaiden ensi-iskun estämiseen ylläpitämällä riittävän vahvaa vastaiskun pelotetta. Suurin osa ydinasevaltioista myös varaa oikeuden ydinaseiden ensikäyttöön niin muita ydinasevaltioita kuin ydinaseettomia maita vastaan. Kuten Venäjän viimeaikaiset toimet Ukrainassa osoittavat, voidaan ydinpelotetta käyttää myös aggressiivisen hyökkäyssodan poliittisena tukena.

Ydinaseiden valtavan tuhovoiman seurauksena jo niiden olemassaolo on suuri riskitekijä. Räjähteiden varastoinnin, käsittelyn, harjoitustoiminnan ja päätöksenteon kokonaisuus ei salli mitään teknisiä tai inhimillisiä virheitä. Jo alueellisen ydinsodan käyminen aiheuttaisi paikallisen täystuhon lisäksi pitkäaikaisia maailmanlaajuisia ilmasto-, ravinto- ja terveysvaikutuksia.
Ydinaseriisunta ei ole edistynyt. Ydinasearsenaaleja ollaan pikemminkin modernisoimassa uusilla kantolaitteilla, ydinkärjillä ja komentojärjestelmillä. Tärkein ydinasesopimus, vuonna 1970 voimaan tullut ydinsulkusopimus pyrkii estämään ydinaseiden hankkimista, leviämistä ja levittämistä. Suomi on sopimuksessa sitoutunut olemaan hankkimatta ydinaseita. Venäjän ja Yhdysvaltojen välinen ydinasevalvonnan sopimusjärjestelmä on rapautunut – viimeksi Venäjän ilmoitettua keskeyttävänsä strategisten ydinaseiden New START -sopimuksen valvontatarkastusten soveltamisen. Yksikään ydinasemaa tai Naton jäsen ei ole allekirjoittanut vuonna 2021 voimaan astunutta ydinasekieltosopimusta. Naton jäsenyys ei kuitenkaan sellaisenaan ole este tämän ydinasekieltosopimuksen hyväksymiselle.

Yhdysvaltojen ydinaseita on varastoituna Alankomaissa, Belgiassa, Italiassa, Saksassa ja Turkissa sijaitsevissa lentotukikohdissa. Näiden ydinaseiden käytöstä päättää Yhdysvaltojen presidentti, joskin teoriassa tähän tarvittaisiin vahvistus myös Britannian pääministeriltä ja Naton ydinasesuunnitteluryhmän (Nuclear Planning Group) poliittinen päätös. Tähän ryhmään kuuluvat kaikki liittokunnan maat lukuun ottamatta Ranskaa. Ryhmässä käsitellään liittouman ydinasepolitiikkaa, kuten Eurooppaan sijoitettujen ydinaseiden teknistä turvallisuutta ja ydinaseiden rajoittamiskysymyksiä. Ryhmässä tapahtuva työ ja tiedon jakaminen ovat taanneet Nato-maille muita liittolaisia suuremmat vaikutusmahdollisuudet Yhdysvaltojen ydinasepolitiikkaan.

Ydinaseita varastoivan viiden maan lisäksi osa muista Nato-liittolaisista osallistuu vuotuisiin Steadfast Noon -sotaharjoituksiin, joissa simuloidaan ydinaseiskuja. Ydinaseettomien maiden tehtävät harjoituksissa käsittävät ydinaseita kantavien pommittajien suojaamista, vastustajan ilmatorjunnan tuhoamista ja pommikoneiden ilmatankkausta. Naton tavanomaisissa sotaharjoituksissa ei ydinaseiden käyttöä harjoitella.

Kaikki Nato-maat hyväksyvät ydinaseet liittokunnan pelotepolitiikan osana. Pohjoismaista Ruotsi ja Norja pyrkivät edistämään ydinasevalvontaa ja ydinaseriisuntaa erityisesti ydinsulkusopimuksen puitteissa. Naton jäsenyys ei edellytä ydinaseiden sijoittamista valtion alueelle eikä yhteenkään pohjoismaiseen jäsenmaahan ole sijoitettu ydinaseita.

 

Suositus Suomen ydinasepolitiikan peruslinjaukseksi

Suomen tulee Naton jäsenenäkin vahvistaa sääntöpohjaista maailmanjärjestystä ja riitojen rauhanomaista ratkaisemista. Tähän olemme sitoutuneet Yhdistyneiden kansakuntien jäsenenä ja Pohjois-Atlantin liiton perussopimuksen ja sen 1. artiklan hyväksyjinä.

Suomeen ei pidä tuoda, varastoida tai ryhmittää ydinaseita rauhan tai sodan aikana. Tämä periaate on juridisesti ankkuroitu kansainväliseen ydinsulkusopimukseen ja kansalliseen ydinenergialakiin. Ydinenergialakia uudistettaessa on huolehdittava, ettei ydinräjähteiden maahantuonnin samoin kuin niiden valmistamisen, hallussapidon ja räjäyttämisen kiellosta luovuta.

Ydinaseiden tuontiin Suomeen ei ole operatiivisia perusteluja. Mikäli Suomeen sijoitetaan Naton toimintoja tai Yhdysvaltojen kanssa kahdenvälisesti sovittuja asevarikkoja, on lakeja ja sopimuksia käsiteltäessä syytä varmistaa, että näihin säädöksiin kirjataan kielto tuoda Suomeen täällä kiellettyjä asejärjestelmiä kuten ydinaseita ja jalkaväkimiinoja.

Suomen tulee pitää vieraiden joukkojen ja Naton toimintojen sijoittaminen maahan omassa päätösvallassaan ja korostaa Nato-jäsenyyden puolustuksellista luonnetta.

Suomen tulee edistää ydinaseriisuntaa ja ydinasevalvontaa eri foorumeilla. Ydinsulkusopimuksen täysimääräisen toimeenpanon tukemisen lisäksi Suomen tulee jatkaa osallistumistaan tarkkailijana ydinasekieltosopimuksen osapuolikokouksiin.  Lisäksi Suomi voi osallistua ydinaseiden käytön ja ydinkokeiden uhrien auttamiseen sekä ydinkokeiden aiheuttamien ympäristötuhojen korjaamiseen.

Suomen tulee pyrkiä vähentämään ydinaseiden merkitystä kansainvälisen ja sotilaallisen turvallisuuden osatekijöinä. Erityinen paino on pantava ydinaseiden, varsinkin ns. taktisten ydinaseiden, vähentämiseen ja ydinaseita rajoittavien sopimusten ja niiden toimeenpanon edistämiseen. Suomen tulee edistää ydinaseiden ensi käytöstä pidättäytymisen politiikkaa niin Natossa kuin maailmanlaajuisestikin.

Suomen on tarkoituksenmukaista osallistua Naton ydinsuunnitteluryhmän (NPG) toimintaan vaikuttaakseen Naton ydinasepolitiikkaan ja hankkiakseen tietoa omaa päätöksentekoa varten. Suomen ei ole tarpeen osallistua Naton vuotuisiin ydinsotaharjoituksiin muuten kuin mahdollisesti tarkkailijana.

Ydinaseiden seurantaryhmä on itsenäinen asiantuntijaryhmä. Sen toimeksiantona on arvioida ydinaseiden roolia ja niihin liittyviä turvallisuusriskejä Suomelle Nato-jäsenyyden olosuhteissa ja tehdä analyysiä siitä, miten Suomi Nato-jäsenenä käsittelee, ottaa kantaa ja toimii ydinaseita koskevissa kysymyksissä. Sen jäseninä ovat: Tarja Cronberg, Jaakko Ellisaari, Tytti Erästö, Kati Juva, Mika Kerttunen, Claus Montonen, Juha Pyykönen, Erkki Tuomioja, Katarina Simonen, Juha Vuori ja Raimo Väyrynen.

 

ICAN Finland tapasi ulkoministeri Haaviston

kirjoittaja

Ydinasekieltosopimuksen sopijaosapuolten ensimmäinen kokous pidetään Wienissä 21.–23.6.2022. Edeltävänä viikonloppuna on suuri ICANin kansalaisjärjestöfoorumi ja maanantaina korkeatasoinen seminaari ydinaseiden humanitaarisista vaikutuksista. Suomi osallistuu kokoukseen tarkkailijana.

ICAN Finlandin edustajat kävivät tapaamassa ulkoministeri Pekka Haavistoa ja asevalvontasuurlähettiläs Jarmo Viinasta 6. kesäkuuta. Kerroimme rauhanjärjestöjen odotuksista kokoukselle ja esitimme toiveen yhteistyöstä kansalaisaktiivien ja virallisen delegaation välillä. Suomen virallinen valtuuskunta osallistuu myös humanitaarisia vaikutuksia käsittelevään symposiumiin, ja sovimme ministerin ohjeistuksen mukaisesti tapaamisista varsinaisen kokouksen aikana.

Esitimme toiveen siitä, että Suomen valtuuskunta olisi yhteydessä ja yhteistyössä muiden tarkkailijamaiden, erityisesti Pohjoismaista Ruotsin ja Norjan edustajien kanssa. Näillä mailla voi jatkossa olla mielenkiintoinen rooli Naton sisällä globaalia ydinaseriisuntaa kannattavina jäsenvaltioina.

Ydinasekieltosopimuksen yksi tärkeä säädös on ydinpommien ja -kokeiden uhrien auttaminen ja tukeminen. Tämä koskee niin Kazakstania, Marshallinsaaria, Yhdysvaltoja (Nevadan koealue) kuin Algeriaakin. Tähän toimintaan voivat osallistua muutkin kuin kieltosopimuksen sopimusosapuolet, ja ministeri Haavisto mietti mahdollisuuksia löytää tähän rahoitusta.

Lisäksi puhuimme lyhyesti Suomen tulevasta Nato-jäsenyydestä ja siten Suomen suhteesta ydinaseisiin ja ohjusten torjuntaan. Suomeen ollaan omin voimin rakentamassa aiempaa tehokkaampaa ohjustorjuntaa, mutta näillä näkymin emme osallistu yhdysvaltalaisvetoiseen ohjuspuolustukseen.

Kaiken kaikkiaan tapaaminen oli tiivis ja hyvähenkinen. On tärkeää, että rauhanjärjestöillä on jatkuva ja toimiva keskusteluyhteys ulkoministeriöön ja asevalvontayksikköön.

Rauhanjärjestöistä osallistuivat Claus Montonen,  Jarmo Pykälä, Kati Juva ja Laura Lodenius.