Tietoa ydinasesopimuksista

Tietoa ydinasesopimuksista

Ydinaseita rajoittavat sopimukset

⚫️ Ydinsulkusopimus 

(Treaty on the Non-Proliferation of Nuclear Weapons, NPT) astui voimaan vuonna 1970. Sen tarkoitus on estää ydinaseiden leviäminen. Sopimus antaa viidelle valtiolle – Kiina, Ranska, Venäjä, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat (ei niinkään sattumalta YK:n turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet, ns. P5-maat) – väliaikaiseksi tarkoitetun oikeuden ydinaseiden hallussapitoon tavoitteena edetä kohti ydinaseriisuntaa. Muut maat sitoutuivat olemaan hankkimatta ydinaseita. Vastineeksi sopimus takaa jäsenmaille oikeuden ydinvoiman rauhanomaiseen käyttöön. Sopimusosapuolet sitoutuvat hyväksymään kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n valvonnan. Koska jokainen ydinvoimala on samalla ydinasemateriaalitehdas, on sopimuksessa sisäänrakennettu ristiriita: ydintekniikan edistäminen lisää ydinaseiden leviämisen riskiä. 

Ydinsulkusopimus rakentui vahvasti näiden kolmen pilarin varaan: 1) Ydinasevaltiot pyrkivät ja sitoutuvat ydinaseriisuntaan hyvässä uskossa (”in good faith”). 2) Muut maat eivät kehitä eivätkä hanki ydinaseita, ja ajavat mahdolliset ydinasehankkeensa alas. 3) Kaikille maille tarjotaan mahdollisuus ja tekninen tuki ydinvoiman rauhanomaiseen käyttöön eli energian tuotantoon ydinvoimaloissa. Artikla 6 kuuluu: Jokainen sopimuksen osapuoli sitoutuu käymään hyvässä uskossa neuvotteluja ydinasekilpailun pikaiseen lopettamiseen ja ydinaseriisuntaan liittyvistä tehokkaista toimenpiteistä sekä tarkan ja tehokkaan kansainvälisen valvonnan alaisena tapahtuvaa yleistä ja täydellistä aseidenriisunnasta koskevasta sopimuksesta. Tässä artiklassa tarkoitettuja monikeskisiä neuvotteluja ei koskaan käyty. 

Ydinsulkusopimuksen tarkastelukonferensseja (Review Conferences, ”RevCon”) järjestetään viiden vuoden välein, ja välivuosina pidetään valmistelevia tapaamisia (Preparatory Committees ”PrepCom”). Sopimus oli alkuun voimassa toistaiseksi – tavoitteenahan oli saada pikaisesti aikaan ydinaseriisunta ja tehdä sopimuksesta tarpeeton. Vuonna 1995 sopimus julistettiin pysyväksi. 

Useimmat tarkistuskonferensseissa päätetyistä aloitteista ovat jääneet toteuttamatta, kuten ydinasevaltioiden lupaukset sitoutua olemaan käyttämättä ydinaseita ydinaseettomia valtiota kohtaan, neuvottelujen aloittaminen ydinasemateriaalin valmistuksen kieltosopimuksesta (Fissile Material Cut-off Treaty) tai Lähi-idän joukkotuhoaseista vapaan vyöhykkeen perustamisesta. Vuosien 2005, 2015 ja 2022 tarkistuskonferenssit päättyivät tuloksettomana. Seuraava tarkistuskonferenssi pidetään huhti–toukokuussa 2026.

Ydinsulkusopimukseen ovat liittyneet kaikki YK:n jäsenmaat paitsi Intia, Israel ja Pakistan. Pohjois-Korea on eronnut sopimuksesta.  Näillä kaikilla on oma ydinase. Lisäksi Etelä-Sudan ei ole (vielä) liittynyt sopimukseen.

⚫️  Ydinasekieltosopimus (Treaty to Prohibit Nuclear Weapons TPNW) kieltää valtioita kehittämästä, testaamasta, tuottamasta, valmistamasta, kuljettamasta, omistamasta ja varastoimasta ydinaseita tai uhkaamasta niillä. Se hyväksyttiin vuonna 2017 ja astui voimaan 2021, kun 50 maata oli ratifioinut sen. Tällä hetkellä (huhtikuu 2026) ydinasekieltosopimuksen on allekirjoittanut 99 ja ratifioinut 74 maata.

Suomi ei osallistunut sopimukseen johtaneisiin neuvotteluihin, eikä ole sitä allekirjoittanut. Yksikään ydinasevaltio tai Nato-maa ei ole sitä myöskään allekirjoittanut. 

Lataa tästä englanninkielinen vihkonen, jossa kerrotaan, miten ydinasekieltosopimus toimii. 

⚫️  Avaruuden yleissopimus (Outer Space Treaty), solmittiin 1967 ja se kieltää joukkotuhoaseiden sijoittamisen maapallon kiertoradalle tai taivaankappaleille.  

⚫️  Avoin taivas -sopimus (The Treaty on Open Skies) ei ole varsinaisesti ydinaseisiin liittyvä sopimus, mutta sen avulla voitiin valvoa myös ydinaseiden kehitystä. Tämä sopimus solmittiin 1992. Se salli miehittämättömien lentokoneiden lentämisen sopimusmaiden ilmatilassa tarkistamassa sotilaallisia kohteita. Yhdysvallat vetäytyi tästä 2020 ja Venäjä 2021.

Kahdenväliset aserajoitussopimukset

Ensimmäiset Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton väliset ydinaseriisuntaneuvottelut käynnistettiin 1960-luvun lopulla. Ensimmäinen SALT (Strategic Arms Limitation Talks) sopimus solmittiin 1972. SALT II -sopimus 1979 rajoitti ydinaseiden määrää kattavammin.  Se raukesi virallisesti 1985. SALT-sopimukset rajoittivat ja hillitsivät kilpavarustelua, mutta eivät suoranaisesti vähentäneet ydinaseiden määrää. Vasta 1991 allekirjoitettu START-sopimus (Strategic Arms Reduction Treaty) pienensi ydinasearsenaaleja.

⚫️  INF-sopimus (Intermediate-Range Nuclear Forces Treaty) oli vuosina 1988–2019 voimassa ollut Venäjän ja Yhdysvaltojen välinen sopimus. Se kielsi maasta laukaistavat ohjukset, joiden kantama oli 500–5500 kilometriä. Tämän sopimuksen seurauksena Euroopasta poistettiin ja hävitettiin lähes 2700 ohjusta, joista 2/3 oli neuvostoliittolaisia. INF-sopimus ei koskenut pommikoneista tai sukellusveneistä laukaistavia ohjuksia. Molemminpuoliset syytökset sopimuksen rikkomisesta johtivat sen purkuun.

⚫️  ABM-sopimus (Anti-Ballistic Missile Traty) solmittiin 1972 SALT-sopimuksen yhteydessä ja se kielsi strategiset ydinohjusten torjuntaohjukset. Sopimus raukesi 2002 Yhdysvaltojen vetäydyttyä siitä. 

⚫️  Uusi START-sopimus (virallisesti Measures for the Further Restriction and Limitation of Strategic Offensive Arms) oli vuonna 2010 solmittu Venäjän ja Yhdysvaltojen välinen sopimus, joka asettaa ylärajoja pitkän kantaman ballistisille ohjuksille ja pommikoneille sekä niiden kantamien ydinkärkien lukumäärille. Sopimus johti näiden aselajien lukumäärien puolittumiseen kummankin osapuolen kohdalla. Sopimus ei koske nk. taktisia ydinaseita, eli rynnäkkökoneiden (raskas tai keskiraskas lentokone, joka on suunniteltu tuhoamaan maakohteita) ja lyhyen kantaman ohjusten kuljettamia ydinaseita. Sopimusta pidennettiin viidellä vuodella vuonna 2021, mutta se umpeutui 5. helmikuuta 2026. Venäjä olisi ollut valmis jatkamaan sopimusta vuodella, jonka aikana uudesta sopimuksesta olisi voitu neuvotella. Yhdysvallat katsoo, että Kiina olisi saatava mukaan sopimukseen, mutta se ei ole halukas tähän. Näin ollen sopimus on rauennut. 

Ydinkokeisiin liittyvät sopimukset

⚫️  Rajoitettu ydinkoekieltosopimus (Limited Test Ban Treaty) Neuvostoliitto, Yhdistynyt Kuningaskunta ja Yhdysvallat sopivat 1963 sopimuksen, joka kielsi ydinkokeet ilmakehässä, ulkoavaruudessa ja veden alla. Myös Kiina ja Ranska sitoutuivat myöhemmin tähän sopimukseen, vaikka eivät olleet sen osapuolia. 

⚫️  Täydellinen ydinkoekieltosopimus CTBT (Comprehensive Nuclear Test Ban Treaty) on vuonna 1996 solmittu sopimus, joka kieltää kaikki ydinkokeet. 168 maata on ratifioinut sopimuksen, mutta se ei kuitenkaan vielä ole voimassa. Se astuu voimaan vasta kun nimetyt 44 maata, joilla katsottiin olevan riittävä tekninen valmius ydinkokeisiin, ovat kaikki ratifioineet sopimuksen. Näistä maista Egypti, Iran, Israel, Kiina ja Yhdysvallat ovat allekirjoittaneet, mutta eivät ratifioineet sopimusta. Venäjä on vetänyt ratifiointinsa pois 2023. Intia, Pakistan ja Pohjois-Korea eivät ole edes allekirjoittaneet sopimusta.

Huolimatta siitä, että sopimus ei ole virallisesti voimassa, on ydinkokeiden havaitsemiseen rakennettu maailmanlaajuinen asemaverkosto, jota hallinnoi Wienissä päämajaansa pitävä Comprehensive Nuclear-Test-Ban-Treaty Organization, CTBTO. Suomi osallistuu aktiivisesti asemaverkoston rakentamiseen ja toimintaan.

Sopimuksen solmimisen jälkeen ainoastaan Pohjois-Korea on suorittanut ydinkokeita.

Alueelliset ydinaseita rajoittavat sopimukset

Maailmassa on viisi keskinäisin sopimuksin ydinaseettomaksi julistautunutta vyöhykettä, jotka kattavat Keski-Aasian lisäksi suurimman osan eteläisestä pallonpuoliskosta. Näitä alueita ovat Latinalainen Amerikka (Tlatelolcon sopimus 1967), eteläinen Tyynimeri (Rarotongan sopimus 1967), Kaakkois-Aasia (Bangkokin sopimus 1995), Afrikka (Pelindaban sopimus 1996) ja Keski-Aasia (Semipalatinskin sopimus 2006). Vyöhykkeet vahvistavat osaltaan ydinaseiden vastaista normia alueillaan. Keskeisenä haasteena on, etteivät kaikki ydinasevallat ole ratifioineet ydinaseettomien vyöhykkeiden perustamissopimuksiin kuuluvia lisäpöytäkirjoja, joissa ne sitoutuisivat olemaan käyttämättä ydinaseita näitä ydinaseettomia vyöhykkeitä ja valtioita vastaan. Kaikki viisi ydinsulkusopimukseen kuuluvaa ydinasevaltaa ovat ratifioineet kyseiset protokollat ainoastaan Latinalaisen Amerikan kattavan Tlatelolcon sopimuksessa.

Naton jäsenmaista Saksan itäosa, entisen DDR:n alue, on Saksojen yhdistymisen yhteydessä solmitun molempien Saksojen ja entisten miehitysvaltojen vuonna 1990 hyväksymän 2+4-sopimuksen nojalla pysyvästi ydinaseeton. Tämä koskee sekä ydinkärkiä että kantolaitteita.