vetoomus

Suuri joukko vaikutusvaltaisia poliitikkoja 20:stä Yhdysvaltojen liittolaismaasta vetoaa avoimessa kirjeessä sen puolesta, että maat liittyisivät ydinaseet kieltävään sopimukseen.

Vetoomuksen esitti 56 entistä presidenttiä sekä pää-, ulko- ja puolustusministeriä 20:stä Nato-maasta, Japanista ja Etelä-Koreasta. Allekirjoittajina ovat myös YK:n entinen pääsihteeri Ban Ki-moon ja Naton pääsihteereinä aiemmin toimineet Javier Solana ja Willy Claes.

”Tähän päivään mennessä tämä on merkittävin näista maista tuleva tuki kieltosopimukselle. Toivotaan, että vetoomus herättää nyt keskustelua muun muassa parlamenteissa ja toimisi käänteentekijänä näiden maiden linjassa”, toivoo Tim Wright, joka vastaa sopimukseen liittyvän työn koordinoinnista ICANissa.

Vetoomuksessa todetaan, ettei ”ydinaseilla voi olla mitään sotilaallista tai edes strategista oikeutusta, kun ottaa huomioon niiden käytöstä aiheutuvat humanitaariset ja ympäristöön liittyvät katastatrofaaliset seuraukset”, ja vedotaan, että ”nykyjohtajat ja päättäjät osoittaisivat rohkeutta ja selkärankaa ja liittyisivät ydinkieltosopimukseen”. Vetoomuksen allekirjoittajat varoittavat että vaara, että ydinaseita käytettään vahingossa, virhearvioinnin seurauksena tai jopa tarkoituksella näyttäisi olevan kasvamassa ja toteavat, että ”emme voi jatkaa unissakävelyä kohti jopa suurempaa kriisiä kun tämä, jonka olemme tänä vuonna joutuneet kokemaan”.

Allekirjoittajia on Albaniasta, Belgiasta, Kanadasta, Kroatiasta, Tšekistä, Tanskasta, Saksasta, Kreikasta, Unkarista, Islannista, Italiasta, Japanista, Latviasta, Alankomaista, Norjasta, Puolasta, Portugalista, Slovakiasta, Sloveniasta, Etelä-Koreasta, Espanjasta ja Turkista. Ne ovat maita, jotka eivät vielä ole liittyneet YK:n ydinasekieltosopimukseen vedoten siihen, että heidän liittolaistensa ydinasepelote ja -puolustus antavat turvaa heidän mailleen.

”Kirje on esimerkki kasvavasta ydinaseiden vastaisesta yleisestä mielipiteestä. Uskomme, että kun kansalaisten painostus näiden aseiden kieltämiseksi kasvaa, liittyvät nämäkin maat sopimukseen”, Wright toteaa.

AVOIN KIRJE YDINASEIDEN TÄYSKIELTOSOPIMUKSEN PUOLESTA

21. syyskuuta 2020

Koronapandemia on osoittanut havahduttavalla tavalla, että tarvitsemme välittömästi tiivimpää kansainvälistä yhteistyötä, jotta voimme torjua uhat ihmiskunnan terveydelle ja hyvinvoinnille. Niistä merkittävin on ydinsodan uhka. On kasvava riski, että tänään tai huomenna räjähtää ydinase joko tarkoituksellisesti tai onnettomuuden tai väärinarvioinnin seurauksena. Näin siksi, että uudentyyppisiä aseita otetaan käyttöön, pitkään voimassa olleita asevalvontasopimuksia puretaan ja aseiden tukijärjestelmiin kohdistuu hyvin todellinen kyberhyökkäyksen vaara. Tieteentekijöiden, lääkäreiden ja muiden asiantuntijoiden varoitukset on otettava todesta. Emme saa kulkea kuin unessa kriisiin, jonka mittasuhteet ovat jopa tänä vuonna kokemaamme suuremmat.

Ei ole vaikeaa nähdä, millaisen kaikkiin maihin ja kansakuntiin ulottuvan suuronnettomuuden ydinasein varustautuneiden valtioiden johtajien sotaisa puhetapa ja huono arvostelukyky voivat tuottaa.

Entisinä valtionpäämiehinä, ulkoministereinä ja puolustusministereinä Albaniasta, Belgiasta, Etelä-Koreasta, Espanjasta, Hollannista, Islannista, Italiasta, Japanista, Latviasta, Kanadasta, Kreikasta, Kroatiasta, Norjasta, Portugalista, Puolasta, Saksasta, Slovakiasta, Sloveniasta, Tanskasta, Tšekin tasavallasta, Turkista ja Unkarista – kaikki valtioita, jotka odottavat saavansa turvaa liittolaismaan ydinaseista – me vetoamme nykyisiin vallankäyttäjiin, jotta he ryhtyisivät aseriisuntaa ennen kuin on liian myöhäistä. Ilmeinen lähtökohta maidemme johdolle olisi ehdoitta annettava julistus, ettei ydinaseilla ole legitiimiä sotilaallista tai strategista käyttötarkoitusta, kun otetaan huomioon niiden käytön katastrofaaliset inhimilliset ja ympäristöseuraukset. Toisin sanoen maidemme tulisi puolustuksessaan luopua kaikista ydinaseille annetuista käyttötarkoituksista.

Kun vaadimme suojaa ydinaseita vastaan, tuemme vaarallista ja harhaista uskomusta ydinaseiden turvallisuutta lisäävästä luonteesta. Tällä tavoin emme avaa mahdollisuuksia ydinaseista vapaalle maailmalle vaan estämme sen toteutumisen, ja pidämme ikuisuuksiin yllä ydinaseiden muodostamaa vaaraa – ja tämä kaikki siinä pelossa, että voisimme aiheuttaa järkytyksen niille liittolaisillemme, jotka tarrautuvat näihin joukkotuhoaseisiin. Mutta me voimme ja meidän tulee korottaa ääntämme, kun ystävämme käyttäytyvät vastuuttomasti ja uhkaavat tuhota oman elämänsä ja meidän elämämme.

Uusi ydinaseiden kilpavarustelu on nyt selvästi käynnissä, ja siksi tarvitaan ehdottomasti sellainen kilpajuoksu, joka tähtää aseriisuntaan. Nyt on lopullisesti saatava päätökseen se aikakausi, joka uskoi ydinaseisiin. Vuonna 2017 kaikkiaan 122 valtiota otti rohkean ja pitkään viivästyneen askeleen tähän suuntaan sopimalla ydinaseiden täydellisesta kiellosta (Treaty on the Prohibition of Nuclear Weapons). Se on perustavaa laatua oleva globaali sopimus, joka asettaa ydinaseet oikeudellisesti kemiallisten ja biologisten aseiden rinnalle ja luo puitteet niiden eliminoinnille peruuttamattomalla ja todistettavissa olevalla tavalla. Sopimuksesta tulee lähiaikoina osa sitovaa kansainvälistä oikeutta.

Tähän saakka maidemme ratkaisuna on ollut olla liittymättä tätä sopimusta tukevaan maailman maiden enemmistöön. Päättäjiemme tulisi harkita kantansa uudelleen. Meillä ei ole varaa epäröintiin ihmiskunnan olemassaoloa uhkaavan vaaran edessä. Meidän on osoitettava rohkeutta ja uskallusta ja liityttävä sopimukseen. Sopimuksen osapuolina voimme pysyä jäseninä ydinasemaiden liittokunnissa, koska sitä ei estä mikään sopimuksessa eikä puolustussopimuksissamme. Meitä koskisi oikeudellinen velvoite olla missään olosuhteissa tukematta tai rohkaisematta liittolaismaitamme käyttämään, uhkaamaan käyttää tai omistamaan ydinaseita. Aseriisunnalla on maidemme väestön laaja tuki, eikä ratkaisu aiheuttaisi kiistaa vaan hyväksyttäisiin laajalti.

Kieltosopimus vahvistaa tärkeällä tavalla puolen vuosisadan ikäistä ydinsulkusopimusta (Non-Proliferation Treaty), joka on merkittävästi ehkäissyt ydinaseiden omistuksen leviämistä yhä useammalle valtiolle. Mutta se ei ole kyennyt tekemään ydinaseen omistamisesta tabua, kiellettyä asiaa. Ne viisi ydinasemaata, joilla oli ase sopimusta neuvoteltaessa – USA, Venäjä, Iso-Britannia, Ranska ja Kiina – ilmeisesti katsovat sen valtuutukseksi pitää aseensa ajasta ikuisuuteen. Aseiden riisumisen sijaan ne panostavat nyt voimakkaasti varantojensa kehittämiseen ja suunnittelevat ylläpitävänsä niitä vielä vuosikymmeniä. Tätä ei voida mitenkään hyväksyä.

Vuoden 2017 täyskieltosopimus voi lopettaa aseriisunnan kymmenien vuosien halvaustilan. Sopimus on majakka pimeällä merellä. Se antaa valtioille mahdollisuuden liittyä ylimpään käytettävissä olevaan monenkeskiseen ydinaseiden vastaiseen normiin ja lisätä kansainvälistä painetta toimintaan. Kuten sopimuksen johdanto-osa toteaa, ydinaseiden vaikutukset ”läpäisevät kansalliset rajat, uhkaavat vakavasti ihmiskunnan henkiinjäämistä, ympäristöä, yhteiskunnan ja talouden kehitystä, globaalia taloutta, ruokaturvaa ja nykyisten ja tulevien sukupolvien terveyttä. Naisille ja tyttölapsille niiden vaikutukset ovat erityisen kielteiset muun muassa ionisoivan säteilyn johdosta.”

Noin 14 000 ydinasetta on sijoitettuina ympäri maapalloa kymmeniin tukikohtiin ja sukellusveneisiin, jotka partioivat jatkuvasti valtamerillä. Niiden tuhovoima ylittää kaiken käsityskykymme. Jokaisen vastuullisen johtajan on toimittava nyt, jottei vuoden 1945 kauhuja toistettaisi. Ennemmin tai myöhemmin hyvä onnemme loppuu, ellemme tee jotakin. Ydinaseiden täyskieltosopimus on perusta turvallisemmalle maailmalle ilman tätä äärimmäistä tuhon uhkaa. Sopimus on hyväksyttävä nyt, ja muut maat on saatava siihen mukaan. Ydinsota on tauti, johon ei ole lääkettä. Ainoa mahdollisuutemme on ehkäistä se.

Ydinaseiden täyskieltosopimusta tukevan avoimen kirjeen ovat allekirjoittaneet yhteisesti:

Lloyd Axworthy, Kanadan entinen ulkoministeri

Ban Ki-moon, YK:n entinen pääsihteeri ja entinen Etelä-Korean ulkoministeri

Jean-Jacques Blais, Kanadan entinen puolustusministeri

Kjell Magne Bondevik, Norjan entinen pääministeri ja entinen ulkoministeri

Ylli Bufi, Albanian entinen pääministeri

Jean Chrétien, Kanadan entinen pääministeri

Willy Claes, Belgian entinen ulkoministeri ja Naton entinen pääsihteeri

Erik Derycke, Belgian entinen ulkoministeri

Joschka Fischer, Saksan entinen ulkoministeri

Franco Frattini, Italian entinen ulkoministeri ja entinen Euroopan komission varapuheenjohtaja

Ingibjörg Sólrún Gísladóttir, Islannin entinen ulkoministeri

Bjørn Tore Godal, Norjan entinen ulkoministeri ja entinen puolustusministeri

Bill Graham, Kanadan entinen ulkoministeri ja entinen puolustusministeri

Hatoyama Yukio, Japanin entinen pääministeri

Thorbjørn Jagland, Norjan entinen pääministeri ja entinen ulkoministeri

Ljubica Jelušič, Slovenian entinen puolustusministeri

Tālavs Jundzis, Latvian entinen puolustusministeri

Jan Kavan, Tšekin entinen ulkoministeri ja entinen YK:n yleiskokouksen puheenjohtaja

Alojz Krapež, Slovenian entinen puolustusministeri

Ģirts Valdis Kristovskis, Latvian entinen ulkoministeri, entinen puolustusministeri ja entinen sisäministeri

Aleksander Kwaśniewski, Puolan entinen presidentti

Yves Leterme, Belgian entinen pääministeri ja entinen ulkoministeri

Enrico Letta, Italian entinen pääministeri

Eldbjørg Løwer, Norjan entinen puolustusministeri

Mogens Lykketoft, Tanskan entinen ulkoministeri

John Mccallum, Kanadan entinen puolustusministeri

John Manley, Kanadan entinen ulkoministeri

Rexhep Meidani, Albanian entinen presidentti

Zdravko Mršić, Kroatian entinen ulkoministeri

Linda Mūrniece, Latvian entinen puolustusministeri

Fatos Nano, Albanian entinen pääministeri

Holger K. Nielsen, Tanskan entinen ulkoministeri

Andrzej Olechowski, Puolan entinen ulkoministeri

Kjeld Olesen, Tanskan entinen ulkoministeri ja entinen puolustusministeri

Ana Palacio, Espanjan entinen ulkoministeri

Theodoros Pangalos, Kreikan entinen varapääministeri ja entinen ulkoministeri

Jan Pronk, Hollannin entinen puolustusministeri (ad interim) ja entinen kehitysministeri

Vesna Pusić, Kroatian entinen varapääministeri ja entinen ulko- ja EU-asioiden ministeri

Dariusz Rosati, Puolan entinen ulkoministeri

Rudolf Scharping, Saksan entinen puolustusministeri

Juraj Schenk, Slovakian entinen ulkoministeri

Nuno Severiano Teixeira, Portugalin entinen puolustusministeri

Jóhanna Sigurðardóttir, Islannin entinen pääministeri

Össur Skarphéðinsson, Islannin entinen ulkoministeri

Javier Solana, Espanjan entinen ulkoministeri ja Naton entinen pääsihteeri

Anne-Grete Strøm-Erichsen, Norjan entinen puolustusministeri

Hanna Suchocka, Puolan entinen pääministeri

Szekeres Imre, Unkarin entinen puolustusministeri

Tanaka Makiko, Japanin entinen ulkoministeri

Tanaka Naoki, Japanin entinen puolustusministeri

Danilo Türk, Slovenian entinen presidentti

Hikmet Sami Türk, Turkin entinen puolustusministeri

John N. Turner, Kanadan entinen pääministeri*

Guy Verhofstadt, Belgian entinen pääministeri

Knut Vollebæk, Norjan entinen ulkoministeri

Carlos Westendorp y Cabeza, Espanjan entinen ulkoministeri

* ICAN esittää surunvalittelunsa Kanadan entisen pääministerin John Turnerin perheelle Turnerin poismenon johdosta (19.9.2020)