Artikkeli

Pugwash-kongressissa sateli kritiikkiä ydinasevaltioille ja niiden myötäilijöille ydinpeloteuskosta

kirjoittaja

Katariina Simonen, Pugwashin hallituksen jäsen ja ICAN-aktiivi, osallistui marraskuun alussa 2025 Pugwash-tiedekongressien kokoukseen Hiroshimassa. Ohessa hänen raporttinsa kokouksesta.

80 Years After the Atomic Bombing – Time for Peace, Dialogue and Nuclear Disarmament –
Pugwash tiedekonferenssien 63. kokous Hiroshimassa

Runsaslukuinen määrä tieteentekijöitä ja politiikkavaikuttajia kokoontui Hiroshimaan 5-päiväiseen
Pugwash-verkoston konferenssiin marraskuun alussa. Hiroshima oli mitä parhain kokouspaikka
ydinaseiden aseistariisunnan edistämiselle. Kaupunki rauhanpuistoineen ja muistomerkkeineen on
elävä esimerkki siitä, minkälaista tuhoa ydinaseet saavat aikaan. Tuhoa toki saadaan aikaan myös
konventionaalisin asein, sillä ennen Hiroshiman ja Nagasakin pommituksia, Yhdysvallat oli
massapommittanut useita Japanin kaupunkeja, ml. Tokio, saaden niissä aikaan tulimyrskyn.
Minkäänlaista erottelua siviilien ja sotilaiden välillä ei ehditty tai haluttu tehdä.

Ydinasevaltiot ja niiden satelliitit, Suomi mukaan lukien, saivat ankaraa kritiikkiä
lyhytnäköisyydestään vannoessaan ydinpelotteen nimiin. ICANin Tilman Ruffin puheessa satelliitit
vaihtuivat weasel States -ilmaisuun, ja Ruff korosti näiden valtioiden sokeutta omille toimilleen:
pelote murentaa ydinsulkusopimuksen järjestelmää aseistariisunnan korvautuessa asevarustelulla.
Ydinaseriskien kasvaessa juuri satelliittivaltioita pidettiin rajoitetun ydiniskun todennäköisenä
kohteena, uhrattavissa olevina. Euroopan turvallisuutta koskevassa työryhmässä korostettiin myös
sitä, että poliitikot näyttävät unohtaneen sen, että pelotteen rinnalla on tehtävä työtä riskien
vähentämiseksi. Jälkimmäinen näkökulma puuttuu täysin Suomen ydinasepolitiikasta.

Usea puhuja nosti sen kylmän faktan, että kun, ei jos, pelote pettää, joko tarkoituksellisesti tai
vahingossa, vaikutukset koskevat meitä kaikkia. Alan Robockin ydinsodan mallinnukset
osoittavat karmivalla tavalla sen, että lämpötilojen laskiessa ja noen peittäessä stratosfääriä
globaalisti ja pitkäkestoisesti, ensimmäisenä kärsivät pohjoiset valtiot, Skandinavia ja Kanada,
jossa ruokatuotanto päättyy lämpötilojen ollessa pakkasella koko vuoden. YK:n ydinsodan
vaikutuksia tutkivan tiedepaneelin vetäjä Ana Maria Cetto yhtyi Robockin arvioihin. Tiedepaneelin
tulokset esitellään YK:n yleiskokoukselle syyskuussa 2027. Suomi äänesti tyhjää tiedepaneelin
perustamista koskevassa äänestyksessä – ymmärrettävästi, sillä ydinsodan vaikutukset, eli
pelotteen pettäminen, murentaa Suomen nykyisen ydinasepolitiikan uskottavuuden.

Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden ja ydinenergian riskit nousivat esiin Japanin Pugwashin
puheenvuoroissa kasvaneiden syöpämäärien vuoksi. Tokion piirituomioistuin velvoitti kesällä 2025
Fukushimasta vastaavan TEPCO-yhtiön maksamaan satoja tuhansia korvauksina, ja useita
kanteita on vielä vireillä. Michiji Konuma, 94-vuotias energinen professori Keion yliopistosta ja
yksi Japanin Pugwashin perustajia, nosti puheessa esiin ydinjätteen loppusijoitukseen liittyvät riskit
(ja Suomen Onkalon) pitkien aikajänteiden vuoksi: esimerkiksi ydinvoimalan polttoaine tarvitsee
300.000 vuotta muuntuakseen luonnossa olevan uraanin tasolle. Emme voi mitenkään varmistaa,
että säilytyspaikka olisi turvallinen 300.000 vuotta. Konuman viesti olikin selkeä – ei kaikelle
ydinenergialle.

Maailman tilanne on haastava poliitikkojen vannoessa militarisoinnin nimiin dialogin sijaan.
Aseteollisuus tahkoaa rahaa pelon ilmapiirissä. Kaikesta huolimatta konferenssin osallistujat
jatkavat sinnikkäästi työtä kotimaissaan hibakushien, ydinpommista selvinneiden, toiveen
täyttämiseksi: ei enää ikinä Hiroshimaa tai Nagasakia.

Helsingissä, 7. marraskuuta 2025, Katariina Simonen, Pugwashin hallitusjäsen

Lisäävätkö ydinkokeet ja ydinsodan harjoittelu turvallisuutta

kirjoittaja

Maailma kohahti ja huolestui, kun Yhdysvaltain presidentti Trump ilmoitti 29.10.2025, että hän on määrännyt Yhdysvallat aloittamaan ydinkokeet uudestaan, koska Kiina ja Venäjäkin tekevät niitä. Trumpin käyttämällä termillä tarkoitetaan yleisesti kokeita, joissa tapahtuu todellinen ydinräjähdys.

Ydinkokeiden aloittaminen uudestaan olisi todella vaarallinen ja edesvastuuton toimenpide. Se voimistaisi vastakkainasettelua ja lisäisi jännitteitä, mitä kautta ydinsodan syttymisen riski kasvaisi. Lisäksi ydinräjähdyksillä olisi valtavia ympäristövaikutuksia sekä paikallisesti että koko maailmassa radioaktiivisuuden lisääntymisen kautta. Lääkäreiden ydinaseiden vastainen järjestö IPPNW esitti välittömästi voimakkaan huolensa asiasta ja tuomitsi jyrkästi ajatuksen testien aloittamisesta.

Maailmassa on tehty yli 2000 ydinkoetta, joista runsas neljäosa ilmakehässä. Erityisesti näiden atmosfääristen testien seurauksena ilmakehän radioaktiivisuus on lisääntynyt merkittävästi. Tämän on arvioitu aiheuttaneen yli puoli miljoonaa ylimääräistä syöpäkuolemaa.

Vuonna 1996 solmittiin täydellinen ydinkoekielto. Sen ulkopuolelle jääneet Intia, Israel ja Pakistan luopuivat ydinkokeista 1990-luvun loppuun mennessä. Ainoastaan Pohjois-Korea on tehnyt ydinkokeita 2000-luvulla, viimeksi vuonna 2017. Yhdysvallat ja Kiina ovat allekirjoittaneet ydinkoekieltosopimuksen, mutta eivät ole ratifioineet sitä. Vuonna 2023 Venäjä ilmoitti vetäytyvänsä sopimuksesta.

Yksikään ydinasevalta ei ole käynnistänyt varsinaisia ydinkokeita uudestaan. Nykyisenä seismisen ja satelliittiseurannan aikana tällaista koetta ei ole mahdollista tehdä salaa. Trump oli siis väärässä väittäessään Kiinan ja Venäjän tekevän näitä – mies ei taaskaan tiedä mistä puhuu. Yhdysvaltain hallinto onkin ilmoittanut, ettei presidentti tarkoittanut varsinaisia ydinkokeita, vaan niitä kuljettavien laitteiden, kuten ohjusten, kehittämistä entistä tarkemmiksi ja tehokkaammiksi.

Suurin osa ydinasevalloista kehittää ydinaseita kuljettavia ohjuksia ja lentokoneita koko ajan. Erityisesti Venäjä on viime aikoina mainostanut uusia, ydinvoimaa energialähteenä käyttäviä pitkän matkan risteilyohjuksia. Näitä olisi presidentti Putinin mukaan hyvin vaikea torjua. Yhdysvallat on puolestaan kehittänyt erilaisia häivehävittäjiä ja miehittämättömiä lentokoneita, jotka helpottaisivat ydinaseiden kuljettamista viholliskohteisiin.

Ydinaseteknologian kehittäminen voimistaa ydinasevarustelun kierrettä. Vastustaja tarvitsee entistä tehokkaampia torjuntaohjuksia ja täsmällisempiä aseita. Jännite kasvaa ja rahaa kuluu tolkuttomia määriä, mikä on poissa ilmastonmuutoksen torjunnasta ja ihmisten hyvinvoinnista.

Vaikka Suomella ei ole ydinaseita eikä niihin suoraan liittyvää teknologiaa, myös Suomi osallistuu ydinsotaharjoituksiin. Naton vuosittainen Steadfast Noon -sotaharjoitus on juuri päättynyt Tanskassa, ja Suomi oli ensimmäistä kertaa mukana. Suomalaiset hävittäjät harjoittelivat muun muassa ydinaseita (ei toki oikeita) kuljettavien pommikoneiden suojaamista, eli ydinhyökkäyksen ”onnistumista”. Todellinen ydinaseilla tehtävä hyökkäys merkitsisi ydinsotaa, eikä tällaista sotaa ole mahdollista voittaa. Ydintalvessa lähes kaikki suomalaiset kuolisivat nälkään.

Ydinaseilla tehtäviä harjoituksia ja niiden kuljettamisen ja käytön testaamista perustellaan usein turvallisuudella. Tässä on hyvä erottaa kaksi eri englannin kielen termiä. Nuclear safety tarkoittaa pääosin teknistä turvallisuutta sen suhteen, ettei ydinase räjähdä suunnittelemattomasti tai päädy väärään paikkaan. Sotilaiden arvioissa tähän turvallisuuteen liittyy tietysti myös se, että ydinpommi todella räjähtää silloin kun on tarkoitus, eikä jää ”suutariksi”.

Tämän safety-turvallisuuden osalta ydinaseiden käsittely onkin vuosikymmenten mittaan muuttunut turvallisemmaksi. 1950- ja 1960-luvuilla tapahtui runsaasti ”läheltä piti” -tilanteita, joissa pommeja päätyi lento-onnettomuuksien seurauksena Grönlannin jäätikölle, espanjalaiselle tomaattipellolle tai mereen. Osa oli hyvin lähellä räjähtää. Myös tutkat ovat antaneet vääriä hälytyksiä lähestyvistä ohjuksista. Tällainen turvallisuus tietenkin lisääntyy harjoittelun ja tekniikan kehittymisen myötä.

Nuclear security liittyy enemmän sotilaalliseen ja maailmanpoliittiseen tilanteeseen. Miten päättäjien toiminta lisää tai vähentää ydinsodan syttymisen riskiä? Toimiiko kommunikaatio ydinasevaltioiden välillä? Kuinka suuri osa ydinaseista on jatkuvassa valmiustilassa? Ja minkälainen on eri maiden ydinasedoktriini, eli mikä oikeuttaa ydinaseen käytön? Venäjällä mahdollinen käytön peruste on kriittinen uhka valtion suvereenisuudelle. Yhdysvalloilla puolestaan on ohjeistuksena ydinohjusten laukaisu heti, kun saadaan varoitus lähestyvästä ohjuksesta (ilman tietoa siitä, onko siinä ydinkärki vai ei).

Tällainen turvallisuus ei lisäänny ydinkokeita tekemällä. Tämä turvallisuus ei myöskään parane tekemällä ohjuksista täsmällisempiä ja vaikeampia torjua. Tutkajärjestelmien kehittäminenkään ei auta, kun reaktioaikaa ydinohjuksen laukaisusta sen osumiseen maaliin on joka tapauksessa alle puoli tuntia.

Mikäli todella haluamme vähentää ydinaseiden uhkaa ja lisätä ihmisen turvallisuutta, tulee meidän päästä ydinaseista kokonaan eroon. Niin kauan kuin niitä on olemassa, on sekä tahattomasti syttyvän että tarkoituksella aloitetun ydinsodan riski aina olemassa. Ydinpelote on teoreettinen rakennelma, joka perustuu kuvitelmaan päättäjien rationaalisuudesta ja psyykkisestä tasapainoisuudesta. Jonakin päivänä tämä ydinpelotepeli voi mennä kohtalokkaasti pieleen.

Ennen ydinaseiden täydellistä hävittämistä meillä on monia keinoja parantaa yhteistä turvallisuutta ja vähentää ydinsodan riskiä. Kansainvälisessä politiikassa tulee vähentää riippuvuutta ydinaseista. On lisättävä diplomatiaa ja tuettava kansainvälistä sopimusjärjestelmää. Ydinasevaltojen neuvottelut ydinaseriisunnasta on saatava käynnistettyä uudelleen. Ydinsotaharjoituksiin ei tule osallistua, ja ydinasemaiden ohjukset tulee poistaa minuuttien hälytysvalmiudesta. Kaikilta ydinasevaltiolta tulee vaatia sitoutumista ensi-iskun kieltoon.

Pitkällä aikavälillä ainoa keino varmistaa ihmiskunnan turvallisuus on ydinaseiden täydellinen hävittäminen.

Teksti: Kati Juva, 4.11.2025

Kaksoisstandardit ja ydinaseet – pukki kaalimaan vartijana

kirjoittaja

Kaksoisstandardit ja sievistelevä realismi ei ilmene missään niin selvästi kuin suhteessa Israeliin ja sen ydinasepolitiikkaan. Lähi-idän ainoa ydinasevaltio saa rauhassa toteuttaa kansanmurhaa Gazassa ja pommittaa suvereenia valtiota. Ei puhettakaan taloudellista pakotteista tai asekaupan lopettamisesta. Hädin tuskin kuuluu vaimeita toiveita palestiinalaisten tuhoamisen lopettamisesta, ja Iranin pommittamiselle jopa hurrataan.

Miten on mahdollista, ettei Israelin, ja sittemmin Yhdysvaltojen, täysin kansainvälisen oikeuden ja YK:n peruskirjan vastaista hyökkäystä suvereeniin maahan – Iraniin – tuomita eikä edes myönnetä laittomaksi. Kyse ei todellakaan ole ennalta ehkäisevästä puolustuksellisesta iskusta vaan Netanjahun ja myös Trumpin sisäpoliittisista keinoista esiintyä vahvana ja siirtää huomio pois muista ongelmista.

En tietenkään tue Iranin nykyistä hallintoa, joka on autoritaarinen, julma ja misogyyninen. Hallinnon vaihtuminen Teheranissa olisi toki tervetullut, mutta sen pitää lähteä sisältäpäin, iranilaisten toiminnasta, ei ulkoa pommittamalla. Sotatoimista seuraa paitsi tuhoa ja kuolemaa, myös ja nimenomaan ihmisten asettuminen maansa ja hallintonsa tueksi. Sitä paitsi jos Iranin hallinto nyt kaatuisi, olisi seurauksena pääosin kaaosta ja väkivaltaa. Tätä yrittäviltä on syytä kysyä, miten meni niin kuin omasta mielestä Irakissa, Libyassa ja Afganistanissa. Laulun sanoin: ”When will they ever learn?”

Iranin on pitkään epäilty kehittävän omaa ydinasetta, ja erityisesti Israel on pitänyt tätä uhkakuvaa yllä vuosikaudet. Ydinaseet ovat kauhistuttavia aseita, eikä niitä todellakaan pitäisi olla kenelläkään. Kymmenen vuotta sitten Iran hyväksyi JCPOA-sopimuksen, ns. Iran-diilin. Sen mukaa Iran ei rikasta uraania ydinasekelpoiseksi saakka ja suostuu IAEA:n tarkastuksiin, myös ennalta ilmoittamattomiin. Iran kuuluu myös ydinsulkusopimukseen (NPT), eli se on virallisesti sitoutunut olemaan hankkimatta ydinasetta. Trump veti Yhdysvallat yksipuolisesti pois JCPOA-sopimuksesta vuonna 2018, eikä ole onnistunut neuvottelemaan uutta.

On ilmeistä, että Iran on viime aikoina rikastanut uraania yli ydinvoiman käytön tarpeiden, joskaan ei vielä ydinasetasoiseksi. On edelleen epäselvää, miten selkeästi Iran on ollut rakentamassa ydinasetta, ja kuinka pitkällä se on tässä. Tiedusteluviranomaisten näkemykset eroavat toisistaan. Iran itse kiistää tämän ja on sanonut olevansa valmis neuvotteluihin ydinohjelmastaan. Mutta miten valtion johto voi neuvotella mistään sopimuksista, jos toinen osapuoli ajaa samanaikaisesti hallituksen vaihdosta!

On vaikea kuvitella, että pommittamalla Iranin ydintutkimuslaitoksia ja Teherania maan motiivi hankkia ydinase jotenkin heikkenisi. Uusimpien tietojen mukaan ydinlaitoksen tuhoutuminen ei myöskään ole mitenkään selvää. Lähi-idän turvallisuudesta ja ydinaseiden kehittämisestä puhuttaessa perspektiivi on joka tapauksessa vuosissa eikä viikoissa.

Ainoastaan neuvottelemalla ja kansainvälisillä sopimuksilla voidaan saada aikaan pitkäkestoisia tuloksia, ei pommittamalla ja tuhoamalla.

Lisäksi tilanteen tekopyhyys ydinaseiden osalta on täysin sietämätöntä. Israel ei kuulu ydinsulkusopimukseen ja sillä on ollut oma ydinase luultavasti jo 60-luvulta, vaikka se ei sitä suoraan myönnäkään. Miten ihmeessä suurin osa maailman ja Suomenkin poliitikoista hyväksyy Israelin ydinaseen, mutta kannustaa sitä ja Yhdysvaltoja Iranin ydinaseohjelman tuhoamisessa?

Ydinsulkusopimus solmittiin vuonna 1970. Sen tunnustus viiden maan (Iso-Britannia, Kiina, Ranska, Venäjä, Yhdysvallat) ydinaseille oli tarkoitettu väliaikaiseksi, ja sopimus edellyttää näiltä mailta ydinaseriisuntaa. Muut maat puolestaan sitoutuivat olemaan hankkimatta ydinaseita. Tämän jälkeen ovat Israelin lisäksi Intia, Pakistan ja Pohjois-Korea hankkineet omia ydinaseita.

Ydinaseriisunta ei ole edennyt kymmeniin vuosiin, ja suurin osa ydinasevaltioista kasvattaa ja modernisoi arsenaalejaan. Ydinpelote eli deterrenssi on kuitenkin kiikkerä rakennelma, joka perustuu luottamukseen päättäjien rationaalisuudesta ja siihen, ettei teknisiä tai inhimillisiä virheitä tapahdu. Jos deterrenssi pettää, tappaa ydinsodasta seuraava ydintalvi miljardeja ihmisiä nälkään.

On aika vaatia yleistä ydinaseriisuntaa, joka koskee tasapuolisesti kaikkia maita. Ei ole olemassa vastuullista ydinaseiden hallussapitoa. Ydinaseriisunta tulee tietenkin tehdä tasapuolisesti, neuvotellen ja kaikkien turvallisuushuolet huomioiden.

Vuonna 2021 voimaan tullut ydinasekieltosopimus antaa tähän parhaat mahdollisuudet. Se kieltää ydinaseiden suunnittelun, rahoittamisen, valmistamisen, hallussapidon, niillä uhkaamisen ja niiden käytön. Sen on allekirjoittanut jo lähes sata valtiota. Suomikin voisi allekirjoittaa tämän sopimuksen sen sijaan, että peesaa kahden ydinasevaltion Israelin ja Yhdysvaltojen laittomia, tekopyhiä ja vaarallisia sotatoimia Lähi-idässä.

Kaikista ydinaseista on päästävä eroon, ennen kuin ne tuhoavat meidät kaikki.

Teksti: Kati Juva

ICAN (international Campaign to Abolish Nuclear Weapons) Finland, koordinaattori
IPPNW (International Physicians for the Prevention of Nuclear War) co-presidentti

Kuva: Wikimedia Commons/ U.S. Air Force 148FW by Master Sgt. Matthew Plew. Yhdysvaltalainen pommikone.