TPNW

Ydinsulkusopimus – ydinasevalvonnan kulmakivi vai hukattu mahdollisuus

kirjoittaja

New Yorkissa kokoontuu parhaillaan ydinsulkusopimuksen (NPT, Nuclear Non-Proliferation Treaty) tarkastelukonferenssi (RevCon). Niitä pidetään viiden vuoden välein, ja välivuosina niihin valmistaudutaan (PrepCom).

Odotukset kokoukselle ovat varsin matalat. Kokouksissa ei ole pitkään aikaan saatu aikaan edes yhteistä julkilausumaa. Kiristynyt maailmanpoliittinen ilmapiiri ja kiihtyvä ydinasevarustelu heikentävät mahdollisuuksia mihinkään konkreettisiin toimiin ydinaseiden uhan vähentämiseksi. Silti suurvaltojen johtajat puhuvat NPT:sta ydinasevalvonnan kulmakivenä ja pitävät YK:ssa kauniita puheita ydinaseettoman maailman puolesta.

NPT:n synty

Toisen maailmansodan jälkeen, kun Yhdysvallat oli tuhonnut kaksi japanilaista kaupunkia atomipommeilla, Neuvostoliitto tehnyt onnistuneen ydinkokeen vuonna 1949 ja Britannia, Ranska ja Kiina olivat liittyneet ydinasekerhoon 1960-luvun alkuun mennessä, maailma havahtui hallitsemattoman ydinsodan uhkaan.

Neuvottelut ydinasevarustelukierteen hillitsemiseksi ja ydinaseriisunnan aikaansaamiseksi käynnistyivät YK:ssa 1960-luvulla. Erityisesti jo ydinaseet hankkineiden maiden intressissä oli, etteivät enää useammat maat hankkisi niitä. Toisaalta suurin osa maailman maista ja kansalaisista toivoi ydinaseriisuntaa.

Ydinsulkusopimus solmittiin vuonna 1968 ja se astui voimaan 1970. Sopimus perustuu kolmeen periaatteeseen eli pilariin:
• Muut kuin ne (edellä mainitut) viisi maata, jotka olivat tehneet onnistuneen ydinkokeen ennen sopimuksen solmimista, sitoutuvat olemaan hankkimatta ydinaseita.
• Palkintona tästä sopimus takaa kaikille allekirjoittajille oikeuden ja tukea ydinenergian käyttöön, ja kaikki maat sitoutuvat kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n valvontaan (toinen pilari).
• Kolmantena pilarina osapuolet sitoutuvat käymään hyvässä uskossa neuvotteluja ydinasekilpailun pikaiseen lopettamiseen ja ydinaseriisuntaan liittyvistä tehokkaista toimenpiteistä sekä tarkan ja tehokkaan kansainvälisen valvonnan alaisena tapahtuvaa yleistä ja täydellistä aseidenriisunnasta koskevasta sopimuksesta.

Ydinsulkusopimus puhuu ydinaseiden hallinnasta, ei sijoituksesta. Tästä syystä jo sitä solmittaessa katsottiin, ettei NPT kiellä ydinaseiden sijoittamista muihin maihin, jos määräysvalta niiden käytöstä pysyy ydinasevaltiolla. Näiden maiden lentäjät kyllä voivat kuljettaa niitä kohteisiinsa.

Vuoden 1995 tarkastelukongressissa sovittiin, että NPT on jatkossa voimassa pysyvästi. Näin ollen mitään aikatauluja sen velvoitteiden toteuttamiselle ei ole. Ydinaseriisunta voidaan kokous kokoukselta siirtää eteenpäin vain kauniina tavoitteena.

Miten meni niin kuin omasta mielestä

Ydinsulkusopimuksen ulkopuolelle jäivät Intia, Israel ja Pakistan, jotka kaikki hankkivat itselleen oman ydinaseen. Erityisesti Intia voimakkaasti kritisoi sopimusta epäreiluna. Pohjois-Korea on sittemmin eronnut sopimuksesta ja hankkinut ydinaseen. On hyvin mahdollista, että ilman sopimusta vielä useammat maat olisivat hankkineet oman pomminsa. Ainakin Argentiinalla, Brasilialla, Libyalla ja Ruotsilla on ollut oma ydinaseohjelmansa. Etelä-Afrikka purki jo rakennetun ydinpommin vuonna 1989.

Toinen pilari on pitänyt hyvin: ydinenergia on laajassa käytössä ympäri maailmaa, ja IAEA valvoo näitä voimaloita. Haasteena on tietenkin paitsi se, että kaikki ydinvoimalat tuottavat materiaalia ydinpommeihin (mistä Irania on epäilty), myös ydinvoimaloiden haavoittuvuus konflikteissa kuten Ukrainan Zaporižžjassa.

Sen sijaan NPT:n kolmas pilari – neuvottelut ydinaseriisunnasta – ei koskaan toteutunut. Kaikki viisi ydinasevaltiota ryhtyivät pitämään ydinsulkusopimusta osoituksena siitä, että heillä on laillinen oikeus pitää ydinaseita. Tämän piti olla väliaikainen tilanne (tavoitteena ydinaseriisunta), mutta se on muuttunut pysyväksi olotilaksi. Sopimus oli alun perinkin epätasa-arvoinen – joillakin mailla saa olla ydinaseita ja toisilta ne kielletään. Kun ydinasevallat eivät ole kyenneet ydinaseriisuntaan, pitävät monet nykyistä tilannetta kohtuuttomana. Ydinaseettomat maat ovat toteuttaneet sopimuksen velvoitteet, ydinasevaltiot eivät.

Ydinasekieltosopimus TPNW

Tämä turhautuminen ydinsulkusopimuksen lukkiutumiseen ja ydinaseriisunnan pysähtymiseen sai ydinaseettomat maat ja kansalaistoimijat ajamaan uutta sopimusta, joka kieltäisi ydinaseet kaikilta. Vuonna 2017 solmittiinkin ydinasekieltosopimus (Treaty to Prohibit Nuclear Weapons, TPNW), joka astui voimaan 2021. Sen on allekirjoittanut 99 valtiota, eli suurin osa maailman maista. Ydinasevallat tai Nato-maat eivät ole mukana. Tämä sopimus kohtelee kaikkia osapuolia tasavertaisesti ja ottaa huomioon myös pommitusten ja ydinkokeiden uhrien näkökulman. TPNW ei ole ristiriidassa NPT:n kanssa kuten jotkut väittävät, mutta on se toki ristiriidassa Naton ydinpelotteen kanssa.

NPT tänään

Ydinsulkusopimus on ainoa merkittävä voimassa oleva ydinaseita rajoittava sopimus. Sen lisäksi on olemassa erinäisiä sopimuksia ydinaseettomista vyöhykkeistä sekä ydinkokeista.

NPT:n hyödyllisyyden tämän hetken maailmassa voi kuitenkin jopa kyseenalaistaa. Ydinasevaltiot perustelevat laillista oikeuttaan ydinaseisiin juuri ydinsulkusopimuksella, kun ydinasekieltosopimus pyrkii tekemään niistä laittomia kaikkialla. NPT-kokouksissa suurvaltojenkin johtajat sanovat tavoitteena olevan ydinaseeton maailma, mutta yhtään konkreettista askelta tähän suuntaan ei ole tehty vuosikymmeniin.

Ydinaseiden leviämisen estäminenkin on vastatuulessa. Euroopassa on heitetty ajatuksia yksittäisten maiden, tai yhteispohjoismaisesta, ydinaseesta. Moni maa on innoissaan liittymässä Ranskan eteen työnnettyyn ydinpelotteeseen – jossa päätösvalta pysyisi yksinomaan Ranskalla. Osa näistä suunnitelmista olisi toteutuessaan NPT:n vastaisia ja edellyttäisi sopimuksesta irtautumista. Tiukasti Ranskan käsissä olevaan pelotteeseen osallistuminen ei välttämättä olisi ristiriidassa NPT:n kanssa. Joka tapauksessa kaikki nämä ”europommi”-suunnitelmat heikentävät NPT:n uskottavuutta ydinaseettomien maiden silmissä.

Missä ollaan ja miten tästä eteenpäin

Kun eurooppalaiset maat katsovat, että heidän turvallisuutensa edellyttää lisää ja laajemmalle sijoitettuja ydinaseita, ja toisaalta kaksi ydinasevaltiota (Israel ja Yhdysvallat) iskevät laittomasti ydinsulkusopimukseen kuuluvaan maahan väittäen estävänsä sen ydinaseohjelman (josta ei ole varmaa näyttöä), vaikuttaa tämä hyvin tekopyhältä.

Tässä tilanteessa on ymmärrettävää, että Iranin lisäksi omaa ydinasetta pohtivat Saudi-Arabia, Egypti, Etelä-Korea ja Japani.

Euroopan ydinasevarustelu, jossa Suomikin nyt on mukana, ja NPT:n rapautuminen tekevät maailmasta entistä turvattomamman. Mitä enemmän ja mitä laajemmalla ydinaseita on, sitä todennäköisempää on, että niitä käytetään – tarkoituksella, väärinkäsityksen vuoksi tai vahingossa. On muistettava, että ajan kuluessa alhainen ydinsodan syttymisen riski kumuloituu. Vaikka kunakin vuonna sodan syttymisen riski olisi vain 0,1 %, niin sadassa vuodessa ydinsodan todennäköisyys olisi jo 10 %. Tällaista on täysin mahdotonta hyväksyä.

Siksi ydinasevaltioilta on vaadittava aitoa sitoutumista ydinsulkusopimuksen tavoitteeseen täydellisestä ydinaseriisunnasta sekä edistettävä ydinasekieltosopimusta. NPT on nähtävä välivaiheena kohti ydinaseetonta maailmaa, ei status quon varmistajana.

Teksti: Kati Juva

 

 

Ydinasekieltosopimuksen voimaan astumisesta on nyt vuosi

kirjoittaja

Ydinasekieltosopimuksella on ollut merkittävä vaikutus ydinasepolitiikkaan – sopimuksen voimaan astumisesta on kulunut vuosi 22. tammikuuta 2022.

 

Sopimus ydinasekiellosta (TPNW, Treaty on the Prohibition of Nuclear Weapons) astui voimaan 22.1.2021. Sopimuksella on jo viimeisen vuoden aikana ollut suuri vaikutus kansainväliseen ydinasepolitiikkaan, vaikka ydinaseriisunnassa on vielä paljon tehtävää. Suurin osa maailman maista vastustaa ydinaseita ja niillä uhkaamista. Siksi tarvittiin ydinaseet kieltävä sopimus vanhojen, käytännössä lähinnä ydinaseiden leviämistä uusille toimijoille ja uudet ydinasekokeet kieltävien sopimusten rinnalle.

Monet ovat haastaneet ydinaseet kokonaan kieltävän sopimuksen toimivuuden ja realistisuuden. Sopimus on kuitenkin yksi merkittävimmistä YK:ssa neuvotelluista ja hyväksytyistä aseistariisuntasopimuksista, ja sillä on selkeästi vaikutusta myös niissä maissa, jotka eivät siihen vielä ole liittyneet. Vuoden kuluttua voimaantulosta ydinaseet kieltävä sopimus on edistänyt  merkittävää muutosta ja edistystä aseistariisunnassa.

Suomi ei ole liittynyt ydinaseet kieltävään sopimukseen, vaan on painottanut vanhan ydinsulkusopimuksen roolia. Suomi on kuitenkin osallistumassa tarkkailijana kieltosopimuksen ensimmäiseen osapuolikokokoukseen Wienissä tänä vuonna.

Ydinaseriisuntaa ja sitä, että Suomikin liittyisi sopimukseen, ajaa ICAN Finland, joka  on kansainvälisen International Campaign to Abolish Nuclear Weapons (ICAN) -järjestön suomalainen yhteistyöverkosto. ICAN tähtää ydinaseiden kieltämiseen ja hävittämiseen. ICAN sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2017. ICAN Finland -verkostoon kuuluvat Aseistakieltäytyjäliitto (AKL), Lääkärin sosiaalinen vastuu (LSV), Naiset Rauhan Puolesta, PAND – Taiteilijat rauhan puolesta, Suomen Kristillinen Rauhanliike, Suomen Sadankomitea, Suomen Rauhanliitto, Suomen Rauhanpuolustajat,Tekniikka elämää palvelemaan (TEP) ja Suomen Wilpf.

TAUSTAA :

Ydinasekieltosopimuksen voimaantulon jälkeen ydinaseet ovat nyt:

Laittomia – Ensimmäistä kertaa ydinaseet on kielletty kansainvälisen oikeuden mukaan. Nyt 59 valtiossa on lakeja, jotka kieltävät muun muassa kaiken osallistumisen ydinaseiden kehittämiseen ja hallussapitoon.

Epäsuosittuja – Suurin osa ihmisistä  – kansalaisista vaaleilla valittuihin päättäjiin – haluaa maidensa liittyvän ydinaseet kieltävään sopimukseen.

Kestämättömiä – Serco (UK) on yksi ensimmäisistä yrityksistä, jotka ilmoittivat, etteivät ne enää tee tarjouksia sopimuksista, joihin liittyy ydinaseiden kehittelyä, koska riittävää rahoitusta ei ole enää saatavilla. Sopimuksien menetyksen uhka tekee investoinnista ydinaseisiin liian riskialttiita.

Ydinasekieltosopimusta vastustavat väittivät aikanaan, ettei ydinaseiden kieltämisestä koskaan sovittaisi YK:ssa. Todellisuudessa yli 135 maata päätti neuvotella sopimuksesta vuonna 2017 kansalaisjärjestöjen, muun muassa ICANin, vuosikymmenen kestäneen työn ansiosta. TPNW avattiin allekirjoituksille 20. syyskuuta 2017, ja se tuli laillisesti voimaan 22. tammikuuta 2021.

Mutta valtiot, joilla on ydinaseita, eivät ole osallistuneet. Kansan paine kasvaa ydinasevaltioissa ja  Natossa. Yhdysvaltojen ydinaseita isännöivä Saksa osallistuu tämän vuoden ensimmäiseen sopimusvaltioiden kokoukseen yhdessä Naton perustajajäsenen Norjan kanssa.

Nyt rahoituslaitokset kokevat painetta TPNW:n takia: yhä useampi kieltäytyy jatkossa sijoittamasta ydinasetuotantoon osallistuviin yrityksiin.

Kuluneen vuoden aikana: 

8 uutta maata on ratifioinut TPNW:n tai liittynyt siihen sen voimaantulon jälkeen.

59 – nykyiset sopimusosapuolet.

86 maata on allekirjoittanut TPNW:n.

101 rahoituslaitoksella on linjaus, joka sulkee pois investoinnit ydinaseisiin kytköksissä oleviin yrityksiin.

2 Naton jäsenmaata osallistuu tarkkailijana ensimmäiseen sopimusosapuolten kokoukseen.

524 kaupunkia osoittaa tukensa TPNW:lle, joka pitää sisällään yli 19 miljoonaa asukasta ja 9 pääkaupunkia.

2015 parlamenttiedustajaa ja poliittista johtajaa on allekirjoittanut lupauksen tukea TPNW:tä.

Sopimuksen kannatus kasvaa

Vuonna 2021 kahdeksan uutta maata – Kambodža, Filippiinit, Komorit, Seychellit, Chile, Mongolia, Guinea-Bissau ja Peru – on ratifioinut TPNW:n tai liittynyt siihen. Ydinasevaltioiden, kuten Yhdysvaltojen ja Venäjän ja Yhdysvaltojen ja Kiinan välisten jännitteiden kasvaessa lähialueiden valtiot  luovat lisää vakautta ja ennustettavuutta liittymällä sopimukseen – varmistamalla, että ydinkärkiä ei voida sijoittaa niiden alueelle tai osallistua ydinaseisiin.  Jokainen valtio, joka liittyy tähän sopimukseen, osoittaa olevansa osa ratkaisua, ei ongelmaa. Jokainen valtio, joka liittyy TPNW:hen, lisää maailmanlaajuista poliittista painetta ydinasevaltioiden suuntaan välttää uusi ydinkriisi. Monien  hallitusten lisäksi yhä useammat kaupungit ja parlamentaarikot ovat alkaneet tukea sopimusta.

Myös rahoituslaitokset alkavat luopua ydinaseiden ja niiden kehittelyn tukemisesta. Sopimuksen voimaantulon jälkeen ydinaseohjelmien rahoituksessa on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Monet rahoituslaitokset alkoivat tarkistaa politiikkaansa ja luopua sijoituksista ydinaseita valmistaviin yrityksiin. Pelkästään vuonna 2021 ilmoitti 23 rahoituslaitosta lopettavansa  investoimisen laittomiin ydinaseisiin – monet niistä vetosivat ydinasekieltosopimukseen  ja sen voimaantuloon.

Yritykset, joille hallitukset maksavat ydinasejärjestelmien ja niiden osien rakentamisesta, investoivat miljoonia  selvitystyöhön ja lobbaukseen varmistaakseen, että ne hyötyvät jatkossakin uusista ydinasesopimuksista. Ydinaseiden käytön riski kasvaa edelleen kehityksen sekä tekoälyn ja kyberjärjestelmien lisääntyvän käytön aiheuttamien epävarmuustekijöiden seurauksena. Tässä vaarallisessa lisääntyneen epävarmuuden tilassa ydinaseiden kieltosopimus on sitäkin tärkeämpi rauhan ja turvallisuuden takaamiseksi.

Sopimuksen seuraava virstanpylväs on ensimmäinen sopimusosapuolikokous Wienissä vuonna 2022. Valtiot kokoontuvat sinne keskustelemaan ja sopimaan toimista ydinasesopimuksen kieltojen ja velvoitteiden edistämiseksi. Yhä useammat maat jatkavat liittymistä sopimukseen, ja tuki sopimukselle ja ydinaseiden vastaiselle normille kasvaa kansainvälisessä yhteisössä. Tämä luo ydinasevaltioille poliittista painetta luopua ydinasepelotteesta ja arsenaalistaan ja liittyä TPNW:hen.

Kuva: Erik McGregor