Suomi ja Ranska tiedottivat 14.9.2026 Suomen liittymisestä Ranskan ydinasepelotteeseen. Mukanaolo tarkoittaa presidentti Stubbin mukaan käytännössä 10–15 vuoden prosessia, Ranskan kanssa perustettavaa työryhmää ja todennäköisesti aiheeseen liittyviä yhteisharjoituksia.
Stubbin mukaan yksi keskeinen ulottuvuus on se, että ilman mukanaoloa aloitteessa Suomi ei saisi keskeistä ydinpelotteeseen liittyvää informaatiota. Ranskan ydinpelotteeseen liittyminen ei korvaa Naton ydinpelotetta. Ranskan ydinasepelotteessa on nyt mukana 10 maata, kuten Ruotsi, Tanska ja Norja, ja muun muassa tätä käytettiin yhtenä perusteena liittymiselle.
Tässä Stubbin tavoin ICAN Finlandin kolme pointtia, miksi Ranskan ydinpelotteeseen liittyminen ei ole hyvä asia:
- Ydinpelote ei lisää Suomen eikä Euroopan turvallisuutta – päinvastoin se lisää vastakkainasettelua ja epävarmuutta, eikä rakenna kestävää rauhaa. Eurooppalaisen ydinasevalmiuden tehostaminen ei tuo Euroopan maille sen enempää sotilaallista kuin muutakaan hyötyä. Strateginen vaikutusvalta maailmanpolitiikassa ei lisäänny ydinaseita lisäämällä tai niiden taakse piiloutumalla.
- Ydinaseiden lisääminen lisää aina riskiä niiden käytöstä: mitä enemmän ja laajemmalla ydinaseita on, sitä suurempi on vaara, että niitä käytetään – vahingossa tai tarkoituksella. Toisin kuin presidentti Stubb esittää, ydinpelotteen kasvattaminen lisää eskalaation riskiä. Ydinsodan riski myös kumuloituu ajan kuluessa.
- Ydinpelote ei ole yksiselitteinen teoria tai rakennelma. Se on pikemminkin uskomus, jossa ydinaseiden hallussapidon halutaan vaikuttavan vastustajan käyttäytymiseen ja se perustuu oletukseen päättäjien rationaalisuudesta ja oikeasta tilannearviosta. Onni ei kuitenkaan ole strategia. Lisäksi ydinaseet eivät ole sotilaallisesti käyttökelpoisia aseita: ydinaseiden omistaminen ei ole estänyt muita maita hyökkäämästä ydinasevaltoja vastaan eivätkä ne ole auttaneet ydinasevaltioita saavuttamaan strategisia tavoitteitaan maailmanpolitiikassa.
Historian kokemus ja tutkimukset osoittavat, ettei ydinaseista ole hyötyä kansainvälisessä voimapolitiikassa. Rauhaa ajavan Suomen tulisi vähentää riippuvuutta ydinaseista ja edistää ydinaseriisuntaa diplomatian keinoin.
