ICAN Finland: Ydinpelote ei lisää Suomen turvallisuutta

Suomi ja Ranska tiedottivat 14.9.2026 Suomen liittymisestä Ranskan ydinasepelotteeseen. Mukanaolo tarkoittaa presidentti Stubbin mukaan käytännössä 10–15 vuoden prosessia, Ranskan kanssa perustettavaa työryhmää ja todennäköisesti aiheeseen liittyviä yhteisharjoituksia.

Stubbin mukaan yksi keskeinen ulottuvuus on se, että ilman mukanaoloa aloitteessa Suomi ei saisi keskeistä ydinpelotteeseen liittyvää informaatiota. Ranskan ydinpelotteeseen liittyminen ei korvaa Naton ydinpelotetta. Ranskan ydinasepelotteessa on nyt mukana 10 maata, kuten Ruotsi, Tanska ja Norja, ja muun muassa tätä käytettiin yhtenä perusteena liittymiselle.

Tässä Stubbin tavoin ICAN Finlandin kolme pointtia, miksi Ranskan ydinpelotteeseen liittyminen ei ole hyvä asia:

  1. Ydinpelote ei lisää Suomen eikä Euroopan turvallisuutta – päinvastoin se lisää vastakkainasettelua ja epävarmuutta, eikä rakenna kestävää rauhaa. Eurooppalaisen ydinasevalmiuden tehostaminen ei tuo Euroopan maille sen enempää sotilaallista kuin muutakaan hyötyä. Strateginen vaikutusvalta maailmanpolitiikassa ei lisäänny ydinaseita lisäämällä tai niiden taakse piiloutumalla.
  2. Ydinaseiden lisääminen lisää aina riskiä niiden käytöstä: mitä enemmän ja laajemmalla ydinaseita on, sitä suurempi on vaara, että niitä käytetään – vahingossa tai tarkoituksella. Toisin kuin presidentti Stubb esittää, ydinpelotteen kasvattaminen lisää eskalaation riskiä. Ydinsodan riski myös kumuloituu ajan kuluessa.
  3. Ydinpelote ei ole yksiselitteinen teoria tai rakennelma. Se on pikemminkin uskomus, jossa ydinaseiden hallussapidon halutaan vaikuttavan vastustajan käyttäytymiseen ja se perustuu oletukseen päättäjien rationaalisuudesta  ja oikeasta tilannearviosta. Onni ei kuitenkaan ole strategia. Lisäksi ydinaseet eivät ole sotilaallisesti käyttökelpoisia aseita: ydinaseiden omistaminen ei ole estänyt muita maita hyökkäämästä ydinasevaltoja vastaan eivätkä ne ole auttaneet ydinasevaltioita saavuttamaan strategisia tavoitteitaan maailmanpolitiikassa.

Historian kokemus ja tutkimukset osoittavat, ettei ydinaseista ole hyötyä kansainvälisessä voimapolitiikassa. Rauhaa ajavan Suomen tulisi vähentää riippuvuutta ydinaseista ja edistää ydinaseriisuntaa diplomatian keinoin.

ICANin toiminnanjohtaja Melissa Parke: Eduskunnan on sanottava ei ydinaseita koskevan lain muuttamiselle

Julkaisemme alla ICANin toiminnanjohtajan Melissa Parken tekstin, jota Helsingin Sanomat ei julkaissut.

Suomen kansanedustajat äänestävät pian siitä, kumotaanko ydinaseet Suomessa kieltävä laki. Ehdotus tulee hylätä. Ydinaseiden salliminen ei tekisi Suomesta turvallisempaa. Se tekisi Suomesta ydinaseiden kohteen.

Lakimuutoksen perustelu ydinpelotteen tarpeellisuudesta on virheellinen, kuten Ukrainan sota osoittaa. Venäjä on neljän vuoden ajan uhannut käyttää ydinaseita, mutta tämä ei ole pelottanut Ukrainaa antautumaan, eikä Venäjä ole saanut siitä mitään sotilaallista etua.

Ydinaseet eivät ole sodankäynnin välineitä. Alueiden valtaaminen vaatii tavanomaisia joukkoja, ja tässä Nato on Venäjään nähden ylivoimainen. Venäjän epätoivoinen ydinuhkailu on pelotellun, ei pelottelevan valtion käyttäytymistä.

Suomen hallituksen esitys on tulkittu yritykseksi liittyä Ranskan ennakoivan pelotteen aloitteeseen, joka mahdollistaisi ranskalaisten ydinkärkien tuomisen Suomen maaperälle. Tätä perustellaan sillä, että järjestely monimutkaistaisi Venäjän suunnittelua. Historia ei tue tätä: Venäjä vain laajentaisi kohdeluetteloaan kattamaan kaikki mahdolliset ydinkohteet. Suomesta ei tulisi turvasatamaa vaan yksi kohde lisää.

Venäjä tuomitaan laajasti ydinaseilla uhkailevana maana sen esitettyä näitä uhkauksia hyökättyään Ukrainaan. Kun Suomi reagoi tähän omaksumalla saman ydinaseita suosivan logiikan, tämän tuomion merkitys häviää. Suomi legitimoisi juuri ne aseet, joiden se kokee uhkaavan itseään.

Mietitäänpä, millä tässä rakennetaan pelotetta. Ydinpelote edellyttää uskottavaa valmiutta uhrata valtavia määriä siviilejä. Kansainvälisen rikostuomioistuimen syytteeseen asettama presidentti Putin ei ole osoittanut juurikaan pidättyvyyttä siviilien uhraamiselle Ukrainan sodan aikana. Tekisivätkö Suomen pääministeri ja Ranskan presidentti samoin? Ja uhraisiko Ranska todella Pariisin Helsingin vuoksi?

Suomen laki ydinaseiden kieltämisestä ei ole muinaisjäänne. Se on työtä vaatinut tunnustus siitä, että turvallisuus perustuu kansainväliseen oikeuteen ja sääntöpohjaiseen järjestelmään, jotka suojelevat pienempiä valtioita. Suomen eduskunnan tulisi puolustaa sitä.

Teksti: Melissa Parke 

International Campaign to Abolsh Nuclear Weapons (ICAN, Nobelin rauhanpalkinto 2017) toiminnanjohtaja. 

Melissa Parke on toiminut Australian kehitysministerinä ja työskennellyt YK:n tehtävissä Gazassa, Kosovossa, New Yorkissa ja Libanonissa.

Suomentanut: Kati Juva
Kuva: ICAN, icanw.org