Julkaisemme alla ICANin toiminnanjohtajan Melissa Parkerin tekstin, jota Helsingin Sanomat ei julkaissut.
Suomen kansanedustajat äänestävät pian siitä, kumotaanko ydinaseet Suomessa kieltävä laki. Ehdotus tulee hylätä. Ydinaseiden salliminen ei tekisi Suomesta turvallisempaa. Se tekisi Suomesta ydinaseiden kohteen.
Lakimuutoksen perustelu ydinpelotteen tarpeellisuudesta on virheellinen, kuten Ukrainan sota osoittaa. Venäjä on neljän vuoden ajan uhannut käyttää ydinaseita, mutta tämä ei ole pelottanut Ukrainaa antautumaan, eikä Venäjä ole saanut siitä mitään sotilaallista etua.
Ydinaseet eivät ole sodankäynnin välineitä. Alueiden valtaaminen vaatii tavanomaisia joukkoja, ja tässä Nato on Venäjään nähden ylivoimainen. Venäjän epätoivoinen ydinuhkailu on pelotellun, ei pelottelevan valtion käyttäytymistä.
Suomen hallituksen esitys on tulkittu yritykseksi liittyä Ranskan ennakoivan pelotteen aloitteeseen, joka mahdollistaisi ranskalaisten ydinkärkien tuomisen Suomen maaperälle. Tätä perustellaan sillä, että järjestely monimutkaistaisi Venäjän suunnittelua. Historia ei tue tätä: Venäjä vain laajentaisi kohdeluetteloaan kattamaan kaikki mahdolliset ydinkohteet. Suomesta ei tulisi turvasatamaa vaan yksi kohde lisää.
Venäjä tuomitaan laajasti ydinaseilla uhkailevana maana sen esitettyä näitä uhkauksia hyökättyään Ukrainaan. Kun Suomi reagoi tähän omaksumalla saman ydinaseita suosivan logiikan, tämän tuomion merkitys häviää. Suomi legitimoisi juuri ne aseet, joiden se kokee uhkaavan itseään.
Mietitäänpä, millä tässä rakennetaan pelotetta. Ydinpelote edellyttää uskottavaa valmiutta uhrata valtavia määriä siviilejä. Kansainvälisen rikostuomioistuimen syytteeseen asettama presidentti Putin ei ole osoittanut juurikaan pidättyvyyttä siviilien uhraamiselle Ukrainan sodan aikana. Tekisivätkö Suomen pääministeri ja Ranskan presidentti samoin? Ja uhraisiko Ranska todella Pariisin Helsingin vuoksi?
Suomen laki ydinaseiden kieltämisestä ei ole muinaisjäänne. Se on työtä vaatinut tunnustus siitä, että turvallisuus perustuu kansainväliseen oikeuteen ja sääntöpohjaiseen järjestelmään, jotka suojelevat pienempiä valtioita. Suomen eduskunnan tulisi puolustaa sitä.
Teksti: Melissa Parke
International Campaign to Abolsh Nuclear Weapons (ICAN, Nobelin rauhanpalkinto 2017) toiminnanjohtaja.
Melissa Parke on toiminut Australian kehitysministerinä ja työskennellyt YK:n tehtävissä Gazassa, Kosovossa, New Yorkissa ja Libanonissa.
Suomentanut: Kati Juva
Kuva: ICAN, icanw.org