Ajankohtaista

Siprin tutkija Tytti Erästö kumppaneineen julkaisi 27.3.2026 Bulletin of the Atomic Scientist -lehdessä erinomaisen artikkelin pohjoismaisen ydinaseen ongelmista. Tässä artikkeli suomeksi, alkuperäinen viitteineen löytyy linkin takaa jutun lopusta.

Luottamuksen rapautuminen amerikkalaisiin turvatakuisiin on vaikuttanut käsitykseen, jonka mukaan Euroopassa tarvitaan vahvempaa, Yhdysvalloista riippumatonta ydinasepelotetta. Keskustelu on siirtynyt pois kysymyksestä, onko ydinasepelotteen vahvistaminen ylipäänsä järkevin tapa vastata Euroopan turvallisuushuoliin, ja keskittyy nyt siihen, miten tämä tehdään. Myös Pohjoismaissa on viime kuukausina puhuttu uusista ydinasepelotejärjestelyistä ja jopa omien ydinaseiden hankkimisesta.

Ranskan presidentti Emmanuel Macronin 2. maaliskuuta julkistama uusi ”kehittynyt pelote” on vastaus tähän oletettuun eurooppalaiseen pelotevajeeseen. Tanska ja Ruotsi ovat jo mukana suunnitelmassa, samoin Alankomaat, Belgia, Kreikka, Puola ja Saksa. Yhteisiin ydinsotaharjoituksiin osallistumisen lisäksi tämä saattaa tarkoittaa ranskalaisten ydinaseiden sallimista niiden alueilla. Suomen hallitus esitti 5. maaliskuuta nykyisen, ”ydinräjähteiden” maahantuonnin ja kauttakulun kieltävän lainsäädännön kumoamista – ilmeisesti pyrkiäkseen varmistamaan paikkansa tässä suunnitelmassa.

Se, että laajennetun ydinpelotteen tarjoaja on uusi, ja järjestely erilainen, ei poista tällaiseen pelotteeseen liittyvää perustavanlaatuista uskottavuusongelmaa. Ennen kuin Pohjoismaat vaihtavat yhden illuusion turvallisuudesta toiseen, niiden tulisi tarkistaa uhkakuvansa ja suhteuttaa nämä niihin riskeihin, jotka liittyvät ydinaseiden leviämiseen Pohjolassa. Pohjoismaiden todelliset turvallisuustarpeet liittyvät ydinasepelotepolitiikkaan sisältyvien eskalaatioriskien hallitsemiseen.

VANHAT EPÄILYKSET | Yhdysvaltain laajennettu ydinasepelote kärsi uskottavuusongelmasta jo kauan ennen Donald Trumpin tuloa Valkoiseen taloon. Epäilyt tiivistyivät kysymykseen siitä, olisiko Yhdysvallat valmis altistamaan itsensä ydintuholle puolustaakseen liittolaisiaan. Tämä johti Yhdysvaltain jatkuviin pyrkimyksiin vakuuttaa liittolaisiaan, esim.  Naton ydinaseiden jakamisjärjestelyiden kautta. Taktiset ydinaseet olivat keskeisiä näissä pyrkimyksissä; ajateltiin että ne mahdollistaisivat rajoitetun ydinsodan, joka ei välttämättä leviäisi Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain alueille. Tämän uskottiin laskevan ydinaseiden käyttökynnystä, tehden näin Yhdysvaltain ydinasetakuista uskottavampia. Perusongelma kuitenkin säilyi: koska alueellinen ydinsota voisi nopeasti eskaloitua globaaliksi, olisi erittäin epätodennäköistä, että yksikään Yhdysvaltain presidentti valtuuttaisi ydinaseiskuja Euroopassa.

Neuvostoliiton hajoaminen poisti tämän ongelman. Kuitenkin kolme vuosikymmentä myöhemmin Ukrainan sota toi sen takaisin, antaen ydinaseille uuden merkityksen eurooppalaisessa turvallisuusajattelussa. Liittolaistensa vakuuttamisen sijaan presidentti Trump on ruokkinut niiden hylätyksi tulemisen pelkoa ja kiihdyttänyt täten nykyistä eurooppalaista ydinasekeskustelua.

UUDET JÄRJESTELYT | Yhtenä lähtökohtana keskustelussa on esitetty Ranskaa ja Britanniaa vaihtoehtoisina laajennetun ydinpelotteen tarjoajina. Macronin suunnitelma pohjaa tähän, esittäen Ranskan luotettavana ydinasevaltana, joka takaa liittolaistensa turvallisuuden.

Macronin mukaan uudet järjestelyt sisältäisivät yhteisiä ydinsotaharjoituksia, ydinaseisiin liittyvää signalointia ja strategisten ilmavoimien sijoittamista väliaikaisesti liittolaismaihin. Macron esitti, että ydinaseitten ”hajauttaminen Euroopan alueelle – – monimutkaistaa vastustajien laskelmia”. Ajatus hajauttamisesta muistutti aiempia keskusteluja, jotka liittyivät Yhdysvaltain taktisten ydinaseiden liikutteluun.

Hajauttaminen kriisin aikana lisäisi epävarmuutta ranskalaisten tai yhdysvaltalaisten ydinaseiden sijainnista, ja siten vaikeuttaisi ennaltaehkäiseviä iskuja. Venäjä voi kuitenkin vastata ongelmaan yksinkertaisesti maalittamalla tunnettujen kohteiden lisäksi myös potentiaalista ydinaseinfrastruktuuria. Oletetun pelotevaikutuksen sijaan hajauttamisstrategia saattaa siis lisätä eskalaatioriskiä mahdollisessa sodassa Naton ja Venäjän välillä altistaen suuremman osan Euroopasta ydinaseiskuille. Tällaisessa skenaariossa myös Pohjoismaat joutuisivat todennäköisesti kohteeksi, mikäli ne sallivat ydinaseiden sijoittamisen tai kauttakulun alueellaan.

Ranskan pelotesuunnitelmaan ei myöskään kuulu varsinaisia turvatakuita. Macron totesi, että liittolaisten turvallisuus on jatkossa tärkeää päätettäessä Ranskan ”elintärkeistä eduista”. Ranska tuskin kuitenkaan vaarantaa omaa olemassaoloaan liittolaisten turvallisuuden vuoksi, sen enempää kuin Yhdysvallatkaan.

YDINASEIDEN LEVIÄMINEN POHJOISMAISSA | Kiihkeimmät ydinaseiden kannattajat, tiedostaen laajennetun ydinasepelotteen uskottavuusongelmat, ovat ehdottaneet, että Ruotsi, Suomi ja Tanska rakentaisivat yhteisen ydinaseohjelman.

Esimerkiksi tammikuussa Dagens Nyheterin pääkirjoitus peräänkuulutti ajatusta ”yhteisestä pohjoismaisesta ydinaseesta – ehkä yhdessä Saksan kanssa”. Kirjoituksen mukaan tämä olisi Yhdysvaltain tai Ranskan laajennettua pelotetta uskottavampi vaihtoehto. Ajatus toistettiin pian suomalaisen Huvudstadsbladetin pääkirjoituksessa. Entinen norjalainen sotilasupseeri puolestaan sanoi, että: ”Jos meillä olisi pohjoismainen ydinaseprojekti, Norja tarjoaisi rahat, Ruotsi tieteen ja Suomi projektinhallinnan.”

Ydinaseiden leviämistä kannattavat kommentaattorit joko sivuuttavat kokonaan Pohjoismaiden velvoitteet pidättäytyä vuoden 1968 ydinsulkusopimuksen (NPT) mukaisesti ydinaseiden hankinnasta, tai esittävät sopimuksesta vetäytymisen helppona ratkaisuna. Tämä paljastaa, että yleinen tietoisuus sopimuksesta ja sen merkityksestä kansainväliselle sääntöpohjaiselle järjestelmälle on hälyttävän alhaista, vaikka Pohjoismaiden hallitukset ovat edelleen sitoutuneita NPT:hen. Onko tarpeen muistuttaa, että NPT:n romahtaminen – jonka Pohjoismaiden vetäytyminen sopimuksesta voi aiheuttaa – tekisi maailmasta vaarallisemman, sillä se poistaisi rajoitteet ydinaseiden leviämiselle lisäten näin epävakautta Pohjolassa?

Kuten Yhdysvaltain ja Israelin sota Irania vastaan osoittaa, jo pelkkä epäilys ydinaseiden kehittämisaikeista voi johtaa hyökkäyssotaan jota oikeutetaan ydinaseiden leviämisen estämisellä. Pohjoismaiden vetäytyminen NPT:stä vaikuttaisi myös Suomen ja Ruotsin energiasektoreihin. Kansainväliset ydinenergia-alan yhteistyökumppanit, jotka ovat sitoutuneet Ydinalan viejämaiden ryhmän (Nuclear Suppliers Group) sääntöihin, olisivat velvollisia kieltämään tai rajoittamaan toimituksia. Vetäytymällä NPT:stä EU:hun kuuluvat Pohjoismaat rikkoisivat myös vuoden 1957 Euratom-sopimusta. Koska jäsenyys Euratomissa on erottamaton osa EU-jäsenyyttä, tämä voisi lopulta johtaa unionista erottamiseen.

UHKAKUVAT | Eurooppalaisten olisi tarkasteltava kriittisesti uhkakuviaan ennen kuin rakentavat turvallisuutensa tuomiopäivän aseiden varaan. Pelko, että Ukrainan sodasta rohkaistunut Venäjä ryhtyisi hyökkäyssotaan Naton itäisillä tai pohjoisilla alueilla, on liioiteltu suhteessa siihen tahattoman eskalaation riskiin, joka liittyy vallitseviin jännitteisiin ja militarisoitumiseen.

Naton tavanomainen sotilaallinen voima on merkittävästi Venäjää suurempi, jopa ilman Yhdysvaltoja. Vaikka Venäjällä on valtava ydinasearsenaali, sodankäynti – erityisesti alueiden valtaaminen ja hallussapito – riippuu vahvoista tavanomaisista sotilaallisista kyvyistä. Vaikka Venäjän uhkailu ydinaseilla saattoi Ukrainan sodan alussa ehkäistä Naton suoraa väliintuloa, se ei estänyt Ukrainan vastahyökkäystä, eikä antanut Moskovalle ratkaisevaa etua taistelukentällä. Päinvastoin ydinaseilla uhkailu viittaa siihen, että Venäjä on tietoinen tavanomaisen sotavoiman epätasapainosta ja haluaa välttää suoraa konfliktia Naton kanssa.

Ydinasepelotteeseen sisäänrakennetut riskit ovat nyky-Euroopassa korostuneet. Tämä johtuu jännitteisestä tilanteesta, mistä kertoo erityisesti Naton ja Venäjän sotavoimien kohtaamiset Itämeren alueella. Ydinsodan riskiä lisäävät myös eskalaationhallintastrategiat molemmin puolin, sekä strateginen epävakaus, joka liittyy Venäjän ydinaseisiin arktisella alueella. Tätä epävakautta pahentavat mahdollisten ydinaseiden hajauttamissuunnitelmien lisäksi tavanomaiset pitkän kantaman ohjukset, sillä niitä voitaisiin käyttää ydinasekohteita vastaan.

Pohjoismaiden ei tulisi lisätä ydinaseiden aiheuttamaa eksistentiaalista uhkaa Euroopalle ja globaalille turvallisuudelle. Sen sijaan niiden tulisi noudattaa NPT-kokouksissa tehtyjä monenkeskisiä sitoumuksia riskien vähentämiseksi. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa pyrkimyksiä palauttaa vuoden 2022 jälkeen käytöstä poistetut Pohjoismaiden ja Venäjän sotilaalliset viestintäkanavat. Lisäksi Pohjoismaat voisivat yrittää elvyttää Wienin asiakirjaan perustuvia avoimuutta ja luottamusta lisääviä mekanismeja. Pohjoismaiden tulisi myös käydä vuoropuhelua Venäjän kanssa uhkakuvien selventämiseksi ja vaarallisen eskalaatiodynamiikan hillitsemiseksi.

Teksti: Tytti Erästö, Vladislav Chernavskikh, Vitaly Fedchenko 

Julkaistu englanniksi Bulletin of the Atomic Scientist 27. maaliskuuta 2026 https://thebulletin.org/2026/03/the-misguided-quest-for-nuclear-weapons-in-nordic-countries/#post-heading