Pugwash-kongressissa sateli kritiikkiä ydinasevaltioille ja niiden myötäilijöille ydinpeloteuskosta

Katariina Simonen, Pugwashin hallituksen jäsen ja ICAN-aktiivi, osallistui marraskuun alussa 2025 Pugwash-tiedekongressien kokoukseen Hiroshimassa. Ohessa hänen raporttinsa kokouksesta.

80 Years After the Atomic Bombing – Time for Peace, Dialogue and Nuclear Disarmament –
Pugwash tiedekonferenssien 63. kokous Hiroshimassa

Runsaslukuinen määrä tieteentekijöitä ja politiikkavaikuttajia kokoontui Hiroshimaan 5-päiväiseen
Pugwash-verkoston konferenssiin marraskuun alussa. Hiroshima oli mitä parhain kokouspaikka
ydinaseiden aseistariisunnan edistämiselle. Kaupunki rauhanpuistoineen ja muistomerkkeineen on
elävä esimerkki siitä, minkälaista tuhoa ydinaseet saavat aikaan. Tuhoa toki saadaan aikaan myös
konventionaalisin asein, sillä ennen Hiroshiman ja Nagasakin pommituksia, Yhdysvallat oli
massapommittanut useita Japanin kaupunkeja, ml. Tokio, saaden niissä aikaan tulimyrskyn.
Minkäänlaista erottelua siviilien ja sotilaiden välillä ei ehditty tai haluttu tehdä.

Ydinasevaltiot ja niiden satelliitit, Suomi mukaan lukien, saivat ankaraa kritiikkiä
lyhytnäköisyydestään vannoessaan ydinpelotteen nimiin. ICANin Tilman Ruffin puheessa satelliitit
vaihtuivat weasel States -ilmaisuun, ja Ruff korosti näiden valtioiden sokeutta omille toimilleen:
pelote murentaa ydinsulkusopimuksen järjestelmää aseistariisunnan korvautuessa asevarustelulla.
Ydinaseriskien kasvaessa juuri satelliittivaltioita pidettiin rajoitetun ydiniskun todennäköisenä
kohteena, uhrattavissa olevina. Euroopan turvallisuutta koskevassa työryhmässä korostettiin myös
sitä, että poliitikot näyttävät unohtaneen sen, että pelotteen rinnalla on tehtävä työtä riskien
vähentämiseksi. Jälkimmäinen näkökulma puuttuu täysin Suomen ydinasepolitiikasta.

Usea puhuja nosti sen kylmän faktan, että kun, ei jos, pelote pettää, joko tarkoituksellisesti tai
vahingossa, vaikutukset koskevat meitä kaikkia. Alan Robockin ydinsodan mallinnukset
osoittavat karmivalla tavalla sen, että lämpötilojen laskiessa ja noen peittäessä stratosfääriä
globaalisti ja pitkäkestoisesti, ensimmäisenä kärsivät pohjoiset valtiot, Skandinavia ja Kanada,
jossa ruokatuotanto päättyy lämpötilojen ollessa pakkasella koko vuoden. YK:n ydinsodan
vaikutuksia tutkivan tiedepaneelin vetäjä Ana Maria Cetto yhtyi Robockin arvioihin. Tiedepaneelin
tulokset esitellään YK:n yleiskokoukselle syyskuussa 2027. Suomi äänesti tyhjää tiedepaneelin
perustamista koskevassa äänestyksessä – ymmärrettävästi, sillä ydinsodan vaikutukset, eli
pelotteen pettäminen, murentaa Suomen nykyisen ydinasepolitiikan uskottavuuden.

Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden ja ydinenergian riskit nousivat esiin Japanin Pugwashin
puheenvuoroissa kasvaneiden syöpämäärien vuoksi. Tokion piirituomioistuin velvoitti kesällä 2025
Fukushimasta vastaavan TEPCO-yhtiön maksamaan satoja tuhansia korvauksina, ja useita
kanteita on vielä vireillä. Michiji Konuma, 94-vuotias energinen professori Keion yliopistosta ja
yksi Japanin Pugwashin perustajia, nosti puheessa esiin ydinjätteen loppusijoitukseen liittyvät riskit
(ja Suomen Onkalon) pitkien aikajänteiden vuoksi: esimerkiksi ydinvoimalan polttoaine tarvitsee
300.000 vuotta muuntuakseen luonnossa olevan uraanin tasolle. Emme voi mitenkään varmistaa,
että säilytyspaikka olisi turvallinen 300.000 vuotta. Konuman viesti olikin selkeä – ei kaikelle
ydinenergialle.

Maailman tilanne on haastava poliitikkojen vannoessa militarisoinnin nimiin dialogin sijaan.
Aseteollisuus tahkoaa rahaa pelon ilmapiirissä. Kaikesta huolimatta konferenssin osallistujat
jatkavat sinnikkäästi työtä kotimaissaan hibakushien, ydinpommista selvinneiden, toiveen
täyttämiseksi: ei enää ikinä Hiroshimaa tai Nagasakia.

Helsingissä, 7. marraskuuta 2025, Katariina Simonen, Pugwashin hallitusjäsen

Lisäävätkö ydinkokeet ja ydinsodan harjoittelu turvallisuutta

Maailma kohahti ja huolestui, kun Yhdysvaltain presidentti Trump ilmoitti 29.10.2025, että hän on määrännyt Yhdysvallat aloittamaan ydinkokeet uudestaan, koska Kiina ja Venäjäkin tekevät niitä. Trumpin käyttämällä termillä tarkoitetaan yleisesti kokeita, joissa tapahtuu todellinen ydinräjähdys.

Ydinkokeiden aloittaminen uudestaan olisi todella vaarallinen ja edesvastuuton toimenpide. Se voimistaisi vastakkainasettelua ja lisäisi jännitteitä, mitä kautta ydinsodan syttymisen riski kasvaisi. Lisäksi ydinräjähdyksillä olisi valtavia ympäristövaikutuksia sekä paikallisesti että koko maailmassa radioaktiivisuuden lisääntymisen kautta. Lääkäreiden ydinaseiden vastainen järjestö IPPNW esitti välittömästi voimakkaan huolensa asiasta ja tuomitsi jyrkästi ajatuksen testien aloittamisesta.

Maailmassa on tehty yli 2000 ydinkoetta, joista runsas neljäosa ilmakehässä. Erityisesti näiden atmosfääristen testien seurauksena ilmakehän radioaktiivisuus on lisääntynyt merkittävästi. Tämän on arvioitu aiheuttaneen yli puoli miljoonaa ylimääräistä syöpäkuolemaa.

Vuonna 1996 solmittiin täydellinen ydinkoekielto. Sen ulkopuolelle jääneet Intia, Israel ja Pakistan luopuivat ydinkokeista 1990-luvun loppuun mennessä. Ainoastaan Pohjois-Korea on tehnyt ydinkokeita 2000-luvulla, viimeksi vuonna 2017. Yhdysvallat ja Kiina ovat allekirjoittaneet ydinkoekieltosopimuksen, mutta eivät ole ratifioineet sitä. Vuonna 2023 Venäjä ilmoitti vetäytyvänsä sopimuksesta.

Yksikään ydinasevalta ei ole käynnistänyt varsinaisia ydinkokeita uudestaan. Nykyisenä seismisen ja satelliittiseurannan aikana tällaista koetta ei ole mahdollista tehdä salaa. Trump oli siis väärässä väittäessään Kiinan ja Venäjän tekevän näitä – mies ei taaskaan tiedä mistä puhuu. Yhdysvaltain hallinto onkin ilmoittanut, ettei presidentti tarkoittanut varsinaisia ydinkokeita, vaan niitä kuljettavien laitteiden, kuten ohjusten, kehittämistä entistä tarkemmiksi ja tehokkaammiksi.

Suurin osa ydinasevalloista kehittää ydinaseita kuljettavia ohjuksia ja lentokoneita koko ajan. Erityisesti Venäjä on viime aikoina mainostanut uusia, ydinvoimaa energialähteenä käyttäviä pitkän matkan risteilyohjuksia. Näitä olisi presidentti Putinin mukaan hyvin vaikea torjua. Yhdysvallat on puolestaan kehittänyt erilaisia häivehävittäjiä ja miehittämättömiä lentokoneita, jotka helpottaisivat ydinaseiden kuljettamista viholliskohteisiin.

Ydinaseteknologian kehittäminen voimistaa ydinasevarustelun kierrettä. Vastustaja tarvitsee entistä tehokkaampia torjuntaohjuksia ja täsmällisempiä aseita. Jännite kasvaa ja rahaa kuluu tolkuttomia määriä, mikä on poissa ilmastonmuutoksen torjunnasta ja ihmisten hyvinvoinnista.

Vaikka Suomella ei ole ydinaseita eikä niihin suoraan liittyvää teknologiaa, myös Suomi osallistuu ydinsotaharjoituksiin. Naton vuosittainen Steadfast Noon -sotaharjoitus on juuri päättynyt Tanskassa, ja Suomi oli ensimmäistä kertaa mukana. Suomalaiset hävittäjät harjoittelivat muun muassa ydinaseita (ei toki oikeita) kuljettavien pommikoneiden suojaamista, eli ydinhyökkäyksen ”onnistumista”. Todellinen ydinaseilla tehtävä hyökkäys merkitsisi ydinsotaa, eikä tällaista sotaa ole mahdollista voittaa. Ydintalvessa lähes kaikki suomalaiset kuolisivat nälkään.

Ydinaseilla tehtäviä harjoituksia ja niiden kuljettamisen ja käytön testaamista perustellaan usein turvallisuudella. Tässä on hyvä erottaa kaksi eri englannin kielen termiä. Nuclear safety tarkoittaa pääosin teknistä turvallisuutta sen suhteen, ettei ydinase räjähdä suunnittelemattomasti tai päädy väärään paikkaan. Sotilaiden arvioissa tähän turvallisuuteen liittyy tietysti myös se, että ydinpommi todella räjähtää silloin kun on tarkoitus, eikä jää ”suutariksi”.

Tämän safety-turvallisuuden osalta ydinaseiden käsittely onkin vuosikymmenten mittaan muuttunut turvallisemmaksi. 1950- ja 1960-luvuilla tapahtui runsaasti ”läheltä piti” -tilanteita, joissa pommeja päätyi lento-onnettomuuksien seurauksena Grönlannin jäätikölle, espanjalaiselle tomaattipellolle tai mereen. Osa oli hyvin lähellä räjähtää. Myös tutkat ovat antaneet vääriä hälytyksiä lähestyvistä ohjuksista. Tällainen turvallisuus tietenkin lisääntyy harjoittelun ja tekniikan kehittymisen myötä.

Nuclear security liittyy enemmän sotilaalliseen ja maailmanpoliittiseen tilanteeseen. Miten päättäjien toiminta lisää tai vähentää ydinsodan syttymisen riskiä? Toimiiko kommunikaatio ydinasevaltioiden välillä? Kuinka suuri osa ydinaseista on jatkuvassa valmiustilassa? Ja minkälainen on eri maiden ydinasedoktriini, eli mikä oikeuttaa ydinaseen käytön? Venäjällä mahdollinen käytön peruste on kriittinen uhka valtion suvereenisuudelle. Yhdysvalloilla puolestaan on ohjeistuksena ydinohjusten laukaisu heti, kun saadaan varoitus lähestyvästä ohjuksesta (ilman tietoa siitä, onko siinä ydinkärki vai ei).

Tällainen turvallisuus ei lisäänny ydinkokeita tekemällä. Tämä turvallisuus ei myöskään parane tekemällä ohjuksista täsmällisempiä ja vaikeampia torjua. Tutkajärjestelmien kehittäminenkään ei auta, kun reaktioaikaa ydinohjuksen laukaisusta sen osumiseen maaliin on joka tapauksessa alle puoli tuntia.

Mikäli todella haluamme vähentää ydinaseiden uhkaa ja lisätä ihmisen turvallisuutta, tulee meidän päästä ydinaseista kokonaan eroon. Niin kauan kuin niitä on olemassa, on sekä tahattomasti syttyvän että tarkoituksella aloitetun ydinsodan riski aina olemassa. Ydinpelote on teoreettinen rakennelma, joka perustuu kuvitelmaan päättäjien rationaalisuudesta ja psyykkisestä tasapainoisuudesta. Jonakin päivänä tämä ydinpelotepeli voi mennä kohtalokkaasti pieleen.

Ennen ydinaseiden täydellistä hävittämistä meillä on monia keinoja parantaa yhteistä turvallisuutta ja vähentää ydinsodan riskiä. Kansainvälisessä politiikassa tulee vähentää riippuvuutta ydinaseista. On lisättävä diplomatiaa ja tuettava kansainvälistä sopimusjärjestelmää. Ydinasevaltojen neuvottelut ydinaseriisunnasta on saatava käynnistettyä uudelleen. Ydinsotaharjoituksiin ei tule osallistua, ja ydinasemaiden ohjukset tulee poistaa minuuttien hälytysvalmiudesta. Kaikilta ydinasevaltiolta tulee vaatia sitoutumista ensi-iskun kieltoon.

Pitkällä aikavälillä ainoa keino varmistaa ihmiskunnan turvallisuus on ydinaseiden täydellinen hävittäminen.

Teksti: Kati Juva, 4.11.2025

Yleisötilaisuus: Europommi vai ydinaseriisunta? • Tampere

Tampereen Rauhanklubilla aiheena ydinaseet!
Tiistaina 11.11. kello 18–20
Europommi vai ydinaseriisunta?
Kumppanuustalo Arttelin Kuulu-tila, Mustanlahdenkatu 22
Alustajina ICAN (International Campaign to Abolish Nuclear Weapons) -kampanjan Suomen koordinaattorit Julia Jernvall ja Kati Juva.

Mitä ovat ydinaseiden humanitaariset ja ilmastovaikutukset? Missä jamassa ovat eri valtioiden ydinasearsenaalit ja rahoitus? Mitä meinaavat puheet ydinpelotteesta, Europommista ja Iranin ydinohjelmasta? Tilaisuudessa pohditaan Suomen ydinasepolitiikkaa ja ydinsotaharjoituksia, mutta myös toivoa – ydinasekieltosopimus etenee ja tietoisuus ydinaseista lisääntyy.
Noudatamme turvallisemman tilan periaatteita, ja tarjolla on kahvia ja pientä purtavaa.
Vapaa pääsy.
Esteettömyys:
Tila sijaitsee 1. kerroksessa ja talosta löytyy inva-WC.
Tarkemmat saavutettavuustiedot: https://www.artteli.fi/kuulu.html
Järjestäjät: Aseistakieltäytyjäliitto, Pirkanmaan Rauhanpuolustajat ja Sadankomitea.